Tässä sarjassa tutustumme Laulu- ja soittojuhlien historiaan Reijo Pajamon toimittaman Laulun ja soiton Sulasol -kirjan sekä vanhojen Suomen Musiikkilehdessä sekä Sulasol-lehdessä julkaistujen juttujen kautta. Tervetuloa aikamatkalle Laulu- ja soittojuhlien historiaan!

Kesän alkusoinnut kajautettiin Kuopiossa

Sulasolin Laulu- ja soittojuhlat kokosivat tuhansittain kuorolaulajia kesäkuiseen Kuopioon. Ajoittaisesta kiireestä huolimatta kokonaisuus toteutui pääosin suunnitelmien mukaan ja kesänviettoon suuntasi tokka tyytyväisiä laulajia.

Juhlien peruskaava oli tuttu ja turvallinen, vuosikymmenten mittaan hyväksi havaittu. Keikkaa joka puolella, yhteisharjoituksia, karonkkaa ja lopuksi pääjuhla, jonne marssitaan paraatina kaupungin halki. Kuopion Musiikkikeskusksessa pidetty kuorokatselmus ja lauluyhtyekilpailu kuuluivat myös asiaan ja ruotsalaisen a cappella -yhtye The Real Groupin konsertti oli monille vieraille juhlan ikimuistoisin elämys.

Sääkin suosi tapahtumaa, joten remontin takia auki revityn Kuopion kuulun torin sijasta Satamatorille järjestetyt ulkoilmakeikatkin onnistuivat mainiosti.

Keikkaa kapakasta Raittiustaloon

Perjantai-illan ohjelmassa monilla kuoroilla oli esiintyminen jossakin keskusta-alueen kapakoista. Laulu männöö kapakkaan sekä toimi että ei – yleisö innostui monin paikoin itselleen yllätyksinä tulleista lauluesityksistä, jotka olivat esiintyjillekin mukavia irtiottoja monesti jähmeäksi mielletystä kuorolauluasetelmasta. Mutta oli myös jokin sellainen ravintola, jossa esiintyjäjoukkoa ei arvostettu sen vertaa, että taustamusiikkia olisi saatu keikan ajaksi pois päältä.

Kapakkakierroksen vastapainoksi yksi lauantain maratonkonserttipaikoista olikin sitten keskeisellä paikalla sijaitsevan Raittiustalon iso sali. Myös koulujen tiloja oli valjastettu tähän tarkoitukseen, mutta niissä yleisömenestys jäi vaisummaksi. Sadekelin sattuessa oli pelätty ulkoilmalavojen jäävän kuulijoitta, mutta nyt yleisöä riitti kiitettävästi useimpiin paikkoihin.

Piireillä omat sävelet toreilla

Sulasolin paikallisyhdistykset eli piirit organisoivat Satamatorin ja kauppatorin lavalle Maakunnat musisoi -yhteisnimikkeellä ohjelmakokonaisuuksia, joissa kajautettiin muun muassa useita maakuntalauluja ja annettiin läpileikkaus eri puolilta Suomea tulleiden kuorojen ohjelmista. Suurkuorot innostivat myös yleisöä yhteislauluun.

– Kaupunkilaisia oli paikalla mukavasti, ja mikä hauskinta; ainakin me saimme kokea, että kaupunkilaiset yhtyivät ilomielin lauluun, kun sen tunnistivat, iloittiin erään kuoron palautteessa.

Paraatissa pääjuhlaan

Laulu- ja Soittojuhlien sunnuntain ohjelmassa oli jälleen paraati halki kaupungin ja pääjuhla Kuopio-hallissa. Juhlapuhujana oli keskustan kansanedustaja, VTT Seppo Kääriäinen, joka moniin läsnä olleisiin vaikutuksen tehneessä puheessaan korosti laulun merkitystä hyvinvointiin, peräänkuulutti yhteisöllisyyttä ja siteerasi myös juhlan ohjelmassa ollutta Kallavesj-klassikkoa.

Kulkueen reitti eteni halki Kuopion keskustan, ja laulun raikuminen idyllisillä kaduilla oli ilmeisen monille mieluisa kokemus. Olipa muutama palautteen antaja huomannut reitin varrelta, että Sulasolin vanha johtokaartikin oli suurena ryhmänä siellä jossakin.

– Kulkueessa olisi voinut olla rumpali kuuloetäisyydellä ohjaamassa tahtia, oli palaute, joka varmasti otetaan huomioon seuraavassa tämäntyyppistä kohtaamista suunniteltaessa.

Kuopio-halli osoittautui akustisesti ongelmalliseksi, mutta yhteisnumerot pysyivät silti koossa varsin hyvin. Naiskuorot tuntuivat näissä vetävän eri kuoromuodoista pisimmän korren, mihin vaikutta paitsi se, että niiden ohjelmisto oli kiitollisin, myös se, että se osattiin parhaiten.

Kesänviettoon aurinkoisin mielin

Yleisesti Laulu- ja Soittojuhlat saivat suhteellisen paljon kiitosta, ja juhlijat olivat tyytyväisiä: paikat löytyivät, olivat kävelymatkan päässä, säät suosivat, mutta harjoitusaikataulut olivat monille liian tiukat, karonkan hintaa pidettiin liian korkeana ja jotkin ohjelmavalinnat aikaansaivat nyreyttä. Vakavampi ongelma oli lasten ja soittajien puuttuminen. Laulu- ja Soittojuhlien jatkuvuus asettuu kyseenalaiseksi, jos nuoret tekijät puuttuvat. Ja jos soittajiksi pitää värvätä sinällään taitavia sotilassoittajia, on Sulasolin merkitys myös soittajien liittona asettunut hieman outoon valoon.

Tapahtumat tarvitsevat aina onnistuakseen paljon sellaista työtä, jolle ei voi laskea hintaa. Vapaaehtoiset toteuttavat festivaalin -totuus päti Kuopion Laulu- ja Soittojuhliinkin.

– Yleisvaikutelma oli pelkkää plussaa ja tapahtumasta tuli hyvä mieli, kommentoitiin useammassakin tapahtumapalautteessa.

Mikko-Oskari Koski

Teksti on alun perin ilmestynyt vuoden 2012 Sulasol-lehden kolmannessa numerossa.

 

Sarjan aiemmat artikkelit

Laulujuhlan matka Suomeen
Kansanvalistusseuran kokous 1881
Ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat 1884
Laulujuhlia myös muissa kaupungeissa

Tampere 1934
Viipuri 1937
Helsinki 1948
Lahti 1951
Jyväskylä 1954
Hämeenlinna 1959
Turku 1964
Tampere 1967
Kuopio 1972
Vaasa 1976
Lappeenranta 1982
Oulu 1987
Joensuu 1992
Vaasa 1997
Hamina-Vehkalahti 2002
Pori 2007