Tässä sarjassa tutustumme Laulu- ja soittojuhlien historiaan Reijo Pajamon toimittaman Laulun ja soiton Sulasol -kirjan sekä vanhojen Suomen Musiikkilehdessä sekä Sulasol-lehdessä julkaistujen juttujen kautta. Tervetuloa aikamatkalle Laulu- ja soittojuhlien historiaan!
Yleiset laulu- ja soittojuhlat 18.–20.6.
Kesäkuun laulu- ja soittojuhlista muodostui, kuten odottaa saattoikin, mitä kohottavin yhteistilaisuus, jossa maamme koko amatöörimusiikkiväki esiintoi voimansa ja saavutuksensa erittäin vakuuttavalla tavalla. Juhlien eri kuororyhmien valtavat joukkoesiintymiset, komea juhlamarssi läpi juhlaliputetun kaupungin, Ruotsin Kuoroliiton pienen mutta edustavan edustuskuoron lauluesitykset, maamme ruotsalaisen musiikkiliiton suuren kuoron tervehdys, koti- ja ulkomaisten musiikki- ja sivistysjärjestöjen tervehdykset ja ennen kaikkea valtiomme päämiehen, tasavallan presidentin sydämellinen tervehdys, jota täydensivät eduskunnan puhemiehen Fagerholmin, juhlien päätoimikunnan puheenjohtajan, sisäministeri Kilven ja paikallisen juhlatoimikunnan puheenjohtajan pääkaupunkimme kaupunginjohtaja Rydmanin sisältörikkaat puheet, Amerikan suomalaisten veljellinen joukkotervehdys, Haapajärven mainion kanteleyhtyeen tunnelmalliset esitykset, loivat juhlille sen hengen mikä on aina ollut ominainen juuri laulu- ja soittojuhlillemme.
Juhlien järjestäminen pääkaupungissa haasteellista
Yleisömenestys ei ensimmäisenä päivänä ollut kehuttava, sääkin oli verrattain kylmä, mutta toisena päivänä täyttyivät katsomot tyydyttävällä tavalla, mikä oli omansa kohottamaan juhlatunnelmaa huomattavalla tavalla. Kutsuvieraitten joukossa oli useitten ulkomaitten täkäläiset viralliset edustajat, eduskuntamme ja hallituksen jäseniä sekä koti- ja ulkomaisten musiikki- ja sivistysjärjestöjen edustajia.
Yhteislaulujuhlien aate osoittautui näin ollen erittäin onnistuneeksi, joten niitä on syytä edelleenkin jatkaa. Valitettavasti ei kuitenkaan hyvässä pääkaupungissamme ole sopivaa paikkaa tämänkaltaisten suurjuhlain pitoa varten. Nyt pidettiin juhlat Stadionilla, joka akustisessa suhteessa osoittautui odotettua paljon paremmaksi ja jos yleisöä olisi ollut vielä runsaammin, olisi akustiikka epäilemättä vielä parantunut.
Juhlien yleisömenestykseen nähden tehtiin sama huomio, mikä jo muuallakin maailmassa on tehty, nimittäin, että Helsinki on jo suurkaupunki, johon mittasuhteiltaan suuretkin juhlat tahtovat hukkua herättämättä erikoisempaa huomiota. Tämä johtaneekin siihen, että näitä juhlia vietetään pääkaupungissa vastaisuudessa verrattain harvoin.
Juhlien suunnitteluun tehtävä muutoksia
Mitä tulee juhlien suunnitteluun, niin lienee siinäkin siirryttävä uusille linjoille. Nyt venyi varsinkin sunnuntain ohjelma liian pitkäksi. Siihen olivat tällä kertaa syynä esitetyt tervehdykset, jotka veivät puolisentoista tuntia. Itse ohjelman suoritus, vaikka siihen sisältyikin runsaasti suurten kuorotyhmien sijoittautumista paikoilleen, kävin hyvin, nopeasti, jonka radiossa juhlia kuunnelleet voivat todeta. Juhlien lapsikuoro oli myöskin liian piskuinen, mutta hyvässä pääkaupungissamme lienee vaikea kesäaikana saada kokoon suuria lapsikuoroja, sillä siksi tarkkaan ovat täältä lapset maaseudulla kesää viettämässä.
Laulajien ja soittajien esiintymiset hyvällä tasolla
Eri kuororyhmien esiintymisissä kiintyi huomio ennen kaikkea naiskuorojemme esityksiin. Parituhatlukuinen kansallispukuinen kuoro lauloi erinomaisen hyvin ja täsmällisesti laulunsa saadenkin erinomaisen menestyksen toistoineen. Naiskuoromme tekevät hyvää työtä. Mieskuorot (2 500 laulajaa) samaten lauloivat tehtävänsä hyvin ja laulut olivat osittain mieskuorokirjallisuutemme vaikeimpia. Sekakuoroja oli eniten (n. 4000 laulajaa) ja tasoltaan vaihtelevia. Esitykset onnistuivat kuitenkin paria poikkeusta lukuun ottamatta hyvin.
600-miehinen torvisoittokunta esitti osittain hyvin vaikeat tehtävänsä kiitettävällä tavalla ja lopuksi 300-henkinen amatööriorkesteri suoriutui tehtävistään varsin onnistuneesti ollen tämä osoituksena siitä, että tälläkin alalla on suuresti edistytty ja harrastus sitä kohtaan on levinnyt huomattavasti. Vapaaehtoisten sekakuorolaulujen esityksiin osallistui suhteellisen vähän laulajia (n. 300), mutta nämä sitä parempia, joten ohjelmistoon kuuluneitten sekakuorokirjallisuutemme vaikeimpiin kuuluvien laulujen esitys onnistui oikein hyvin.
Johtajat ja ohjelmisto
Juhlien johtajina toimivat Lempi Ahlström, Tellervo Airaksinen, Taru Linnola ja Martta Uramo-Klemola (naiskuorot), A. Ahla, Altti Järvinen, Ahti Soininen ja Antero Viirre (mieskuorot), Hanner Horpio, Väinö Pesola, Martti Turunuen, Kalervo Tuukkanen ja A. Vehviläinen (sekakuorot), A. Huttunen, V. Huuhka, E. Kivikoski ja A. Laine (torvisoittokunnat), J. Ilvonen (lapsikuoro) sekä Arvo Airaksinen ja Jussi Jalas (amatööriorkesterit).
Juhlien muuhun ohjelmaan kuului Händelin Messias-oratorion esitys Johanneksen kirkossa (Kilven kuoro, Porin kirkkokuoro, Tampereen Aleksanterin kirkon kuoro Väinö Pesolan johdolla, solisteina Greta Fougstedt, Doris Hovimaa, Väinö Sola ja Oiva Soini sekä Kaupunginorkesteri). Stockholms Kärbörbundin ja Suomen Laulun yhteinen konsertti Konservatoriossa, Helsingin Kaupunginorkesterin sinfoniakonsertti Yliopistossa (johtaja Martti Similä solisti Kurt Wallden) sekä Tampereen TY:n soittokunnan (maamme suurin) konsertti Työnväentalossa. Nämä kaikki olivat koonneet jokseenkin täysilukuiset salit ja olivat tilaisuudet osoituksena esittävän musiikkitaiteemme korkeasta tasosta.
Yhteislaulujuhlat olivat kauniina osoituksena siitä hengestä, mikä yhdistää kaikki maamme musiikkia harrastavat piirit oman aatteensa, musiikin ympärille. Toivokaamme että se tuli, mikä nyt näillä juhlilla sytytettiin, yhä voimistuisi ja kasvaisi.
Julkaistu Suomen Musiikkilehdessä syyskuussa 1948.
Sarjan aiemmat artikkelit
Laulujuhlan matka Suomeen
Kansanvalistusseuran kokous 1881
Ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat 1884
Laulujuhlia myös muissa kaupungeissa