Tässä sarjassa tutustumme Laulu- ja soittojuhlien historiaan Reijo Pajamon toimittaman Laulun ja soiton Sulasol -kirjan sekä vanhojen Suomen Musiikkilehdessä sekä Sulasol-lehdessä julkaistujen juttujen kautta. Tervetuloa aikamatkalle Laulu- ja soittojuhlien historiaan!

Suomen Kuoroliiton ensimmäiset laulujuhlat

Suomen Kuoroliiton ensimmäisistä laulujuhlista tuli siis tosi. Ja sanomme hyvä tosi. Osanottajia näet ilmoittautui paljon enemmän kuin oli osattu odottaa. Mitä tämä tietää? Sitä, että Suomen kuoroväellä näyttää olevan halu itsenäiseen yhteistoimintaan, se alkaa toisin sanoen olla valveutunutta sekin ja vain oman puhtaan aatteensa, sävelen palvonnan, merkeissä. Mitä tämä palvottu sävel sanoo Suomen laulukansalle? Kauneutta, mielen virvoitusta maan matalassa. Vain sävelkin voi sen tehdä! Meidän ei tarvitse tulkita, mitä tunnemme kohottavaa, usein kun jalo sävelmä, hymni, virren, kansanlaulun, marssin, soi vain musiikkina. Me tunnemme jotakin sykähdyttävää, puhdistavaa.

Vielä enemmän me tunnemme niin, kun musiikkia ilmentää sana, semmoisenkin tajuttava, jolta puuttuu laulun tahi soiton lahja. Ja sillä laulukansalla, joka tännekin Pyhäjärven kauniille rannalle on kokoontunut virkistymään hengessä, sille kaikuu varmaan vielä kaiken sanan ylinnä isänmaa. Tuo sana oli vielä miespolvi sitten korusana, fraasi, jota monet pilkkasivat. Mutta ne, jotka muistavat, kuinka Suomen maa raskaan kärsimyksen tietä saavutti vapautensa, ne tietävät myös, että tuo sana isänmaa olikin ja on enemmän kuin korusana. Se on vakava, ylevä. Se voi keveässä mielessä ajan oloon himmetä, mutta vaaran uhatessakin ja vaaran tultua varsinkin, se syttyy taas hehkuun. Se on meidän sisäisen pyhimpämme vakavin tunnus. Niin kuin iäisyyden rinnalla kalpenee, raukeaa kaikki, isänmaakin, tämän maallisen isänmaan edessä taas kaikki muu maallinen on mitätöntä.

Kun kohottavalla sävelellä on siis vielä isänmaallinen lähtökohta, se sävellinen kokonaisuus on rakentavinta. Niin kauan kuin suomalaista juhlajoukkolaulua on ollut juhlien jalostuttajana, tällä sävelellä onkin ollut valtasija. Kummako, että niin on ollut meillä, suuremmat kansat, maan matajat, pitävät yhä sitä säveltä kuunneltavan kuusen huminana.

Suomen Kuoroliiton ensimmäisillä laulujuhlilla ei tätä säveltä ole unohdettu eikä ole unohdettava. Se on perustus, jolla kestää kaikki muu, eikä se ole vain laulujuhlien johtosisällyksenä merkittävä asia. Mikä on lopulta kansakunnan tuotannossa etualaisinta? Se, mikä jollakin tavoin lähtee yhteisen historian pohjalta. Totta, onhan yksilöitä, joiden toiminta saattaa kantaa yli kaiken kansakunnallisenkin, yhteisen ihmisyyden ylevintä ilmentäen. Mutta se on latvapuolta, tyvemmällä, josta noustaan, on kaikki se, mihin edellä viittasimme. Tavallinen kuolevainen ei voi kulkea muuta kuin kuolevaisen tietä, sillä saattaa olla suurempia ja pienempiä, mutta muuta maalia kuin sitä tietä saavutettu, ihanteesta edempänä tahi lähempänä, emme voi kuvitella.

Suomen suhteellisesti nuoren säveltaiteen on luonnollisesti kulkeminen niitä teitä, joilla se parhaiten osaa oikeaan. Varmimpana johtona tällöin on kaikki kansakunnallisesti koeteltu; vain kansanlaulun pohjalla pysyminen on tietenkin alkeellisuutta, mutta siitä nousten, vaikkapa miten suureen yksilölliseen vapauteen ja luonnon arvolta ulottuvaisuuteen, se on luonnollisin tie. Tämän taidemusiikkia koskevan kehityksen kanssa rinnan käy isänmaallinen aate sävelin ilmaistuna. Se on nähtykin, nähdään ja toivottavasti tullaan näkemään, että yleensä terävimmille tekijöille nämä sävelet ovet olleet sydämen ääntä. Sitä säveltä ei voi väheksyä, yhtä vähän kuin itse isänmaa-sanaa. Kestäköön se Suomen kuoroväen toiminnassa aina kirkkaasti johtavana tähtenä.

Pääkirjoitus Suomen Musiikkilehden vuoden 1934 numerossa 6.

Sarjan aiemmat artikkelit

Laulujuhlan matka Suomeen
Kansanvalistusseuran kokous 1881
Ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat 1884
Laulujuhlia myös muissa kaupungeissa