Laulujuhlien aikaa ja taikaa (1/22) Laulujuhlan matka Suomeen

Tässä sarjassa tutustumme Laulu- ja soittojuhlien historiaan Reijo Pajamon toimittaman Laulun ja soiton Sulasol -kirjan sekä vanhojen Suomen Musiikkilehdessä sekä Sulasol-lehdessä julkaistujen juttujen kautta. Tervetuloa aikamatkalle Laulu- ja soittojuhlien historiaan!

Laulujuhlan matka Suomeen

Lauantaina 18. kesäkuuta 1881 Jyväskylässä oli aamuvarhaisesta lähtien poikkeuksellista liikettä – ja ääntä. Satapäin soittajia ja kuorolaisia kipusi hanhenmarssia pitkin harjun kupeen jyrkkärinteisiä kanervikosta ja aloitti musisoinnin. Oltiin viettämässä juhlalaulajaisia. Ennen kuin näin pitkälle oli päästy, oli juhlien sielun Aksel August Granfeltin ollut kamppailtava monenmoisia ennakkoluuloja vastaan.

Esikuvan juhlalaulajaisilleen A. A. Granfelt oli löytänyt Virosta. Saksalaiset olivat järjestäneet Tallinnassa ensimmäiset laulujuhlat vuonna 1857. Virolaiskansallinen liike ja sen suunnannäyttäjä Johann Voldemar Jannsen oivalsivat laulujuhlien suuren merkityksen myös virolaisten kansallistunteen herättämiselle. Jannsenin vuonna 1865 perustama lauluseura Vanemuine järjestikin kesällä 1869 Tartossa ensimmäiset yleiset laulujuhlat. Kolmipäiväisille juhlille saapui lähes 800 laulajaa ja viisi orkesteria. Kuulijoita kaupunkiin kerääntyi noin 15 000, joukossa jokunen ulkomaalainenkin

Ohjelmistossa oli myös kaksi Suomesta hankittua laulua: Karl Collanin säveltämä Savolaisen laulu ja Fredrick Paciuksen Maamme. Jälkimmäinen juurtuikin nopeasti Viroon ja siitä tuli vuoden 1918 jälkeen tasavallan kansallislaulu; aivan kuten Suomenlahden pohjoisrannallakin. Ensimmäisille laulujuhlille osallistui myös kaksi suomalaista, J. R. Aspelin ja C. G. Swan. Jannsenin tytär, runoilija ja palava isänmaanystävä Lydia Koidula uskoi, että Viron esimerkin innostamana Suomessakin järjestettäisiin kahden tai kolmen vuoden kuluessa laulujuhlat. Aspelinille Koidula jopa kirjoitti, ettei antaisi tälle rauhaa, ennen kuin Suomessa on saatu aikaan laulujuhlat. Swan ja Aspelin olivat kuitenkin realistisempia kuin ylen innostunut runoilijatar. Laulamien – tai siis taidelaulu – oli itse kansan keskuudessa liian vähän kehittynyttä, joten laulujuhlien aika ei Suomessa ollut vielä tullut, herrat ilmoittivat.

Virolaiset toiset yleiset laulujuhlat järjestettiin Tartossa vuonna 1879 ja kolmannet Tallinnassa jo seuraavana vuonna. Jälkimmäisillä juhlilla oli mukana Kansanvalistusseuran määrätietoinen sihteeri ja aktiivinen suomalaisuusmies A. A. Granfelt. Hän oli jo kuusi vuotta aiemmin eli vuonna 1874 käynyt Virossa ja matka oli jättänyt siemenen itämään.

Kirjasta Laulun ja soiton Sulasol. Kirjoittaja Seppo Zetterberg.