Tässä sarjassa tutustumme Laulu- ja soittojuhlien historiaan Reijo Pajamon toimittaman Laulun ja soiton Sulasol -kirjan sekä vanhojen Suomen Musiikkilehdessä sekä Sulasol-lehdessä julkaistujen juttujen kautta. Tervetuloa aikamatkalle Laulu- ja soittojuhlien historiaan!
Kansanvalistusseuran juhlakokous 1881
Keväällä 1880 Granfelt julisti: Kansanvalistusseuran seuraavan juhlakokouksen yhteyteen vuonna 1881 olisi järjestettävä laulujuhlat. Ideoita etsiäkseen hän matkusti kesällä 1880 Viron kolmansille laulujuhlille. Kotiin palattuaan Granfelt sinkosi ilmoille uhmakkaan kysymyksen: ”Olisiko meillä mahdoton saada aikaan sellaista, mikä virolaisilta onnistuu?” Hän laati ohjelmaluonnoksen kolmipäiväisiä laulujuhlia varten; esikuva oli ilmiselvästi Virosta.
Innokkaalle puuhamiehelle pistettiin kuitenkin piena jäitä hattuun: ei ollut oikein, että Kansanvalistusseura tuhlaisi muuhun tarkoitukseen kerättyjä varoja moisiin laulajaisiin. Ja muutenkin laulun ja soiton, ja Virosta saadun esimerkin mukaan myös marssien ja kulkueiden, katsottiin aiheuttavan kaikenlaisia häiriöitä. Sitä paitsi tällaisiin menoisin ei ollut totuttu Suomessa, vielä vähemmän Kansanvalistusseuran piirissä.
Loppujen lopuksi Granfelt sai luvan, mutta ei kolmipäiväisille juhlalaulajaisille, vaan yhden päivän piti riittää. Tuo päivä 18. kesäkuuta 1881, käytettiinkin sitä tarkemmin. Jyväskylän harjulle oli rakennettu yksinkertainen laululava, jolla Granfelt halusi aloittaa soitannan jo aamutuimaan kello seitsemän. Näin tehtiinkin, vaikka myös vastustavia ääni kuului, ja iltapäivällä kaikki 300 laulajaa kapusivat ylös harjulle. Illalla oli vielä juhlakonsertti, jossa laulettiin paitsi suomalaisia isänmaallisia lauluja – tietenkin muun muassa Porilaisten marssi ja Maamme – myös virolaisia sävelmiä. Sinnikäs Granfelt oli voittanut. Laulajaiset olivat onnistuneet, tilaisuus oli ollut arvokas, ja vastoin pelkoja myös yleisö oli käyttäytynyt hillitysti. Tältä pohjalta sopi siis jatkaa. Suomen ensimmäiset varsinaiset yleiset laulu- ja soittojuhlat päätettiin pitää kesäkuussa 1884 Kansanvalistusseuran seuraavan juhlakokouksen yhteydessä.
Kirjasta Laulun ja soiton Sulasol. Kirjoittaja Seppo Zetterberg.
Sarjan aiemmat artikkelit