Laulujuhlien aikaa ja taikaa (18/22) – Vaasa 1997

Tässä sarjassa tutustumme Laulu- ja soittojuhlien historiaan Reijo Pajamon toimittaman Laulun ja soiton Sulasol -kirjan sekä vanhojen Suomen Musiikkilehdessä sekä Sulasol-lehdessä julkaistujen juttujen kautta. Tervetuloa aikamatkalle Laulu- ja soittojuhlien historiaan!

Virallista optimismia

Olette varmasti huomanneet, kuinka vahva on ntarve nähdä omat aikaansaannokset parhain päin. Asia, jota pitää tärkeänä j jonka eteen on nähnyt paljon vaivaa, näyttääkin yleensä melko kiiltävältä, vaikka siinä olisikin joitain kuhmuja siellä täällä. Toisin sanoen, en edes kuvittele kykeneväni arvioimaan Vaasan juhlia puolueettomasti. Niinpä jätän virallisen optimistin tällä kertaa muille ja tyydyn muutamaan muistikuvaan.

Torstai 8.5. Kaikki hyvin, väkeä tulee, ei suuria katastrofeja. Lumen ja Valon konsertti kirkossa (yhdessä Tallan ja Vasa kammarkörin kanssa) — hyvä akustiikka; runsas myötäilevä yleisö; miellyttävä jälkimaku.

Perjantai 9.5. Vauhti kiihtyy, lauantain kulkueen sääolosuhteet vähän mietityttävät. Laulamista kuoronjohtajakurssin harjoituskuorossa, mukavaa puuhaa. Illalla Rosenbergin Ylösnousemussinfonia kirkossa — akustiikka edelleen hyvä; yleisöä turhan vähän; kuorot laulavat hyvin; hyvä keikka turhan harvalle kuulijajoukolle.

Lauantai 10.5. Herätyskello soi ennen seitsemää, pelokas kurkistus verhojen välistä vahvistaa kuulokuvan: sataa kaatamalla. Aikaa kulkueen alkuun vajaat kolme tuntia — tosi hauskaa. Perutaanko? Ei vielä, katsotaan nyt muuttuuko sää.

Kuin ihmeen kaupalla sade hellittää juuri sopivasti ja kulkuekin saadaan sittenkin liikkeelle oikeaan aikaan — ihmeiden aika ei ole ohi. Pieni katastrofi on sattua vielä kaupungintalolla, kun marssijoiden kärkijoukko saa hetkeksi väärää tietoa, mutta vikkelät jalat ja karjalainen supliikki riittävät tällä kertaa. Juhlien Hyvä poliitikkopuhe numero yksi.

Illalla väsymys iskee. Noin puoli tuntia ennen Lumen Valon konserttia kaupungintalolla pyörryttää ja oksettaa, eikä ainakaan laulata. Adrenaliini auttaa kuitenkin yli pahimman. Kertoisiko joku miten keikka meni?

Sunnuntaina 11.5. Pääjuhla. No, tätä ei ainakaan sää pääse pilaamaan. Muuten onkin sitten epävarmempi olo. Toimiiko tekniikka? Tuleeko väki ajoissa treeneihin? Venyykö juhla? No, tekniikka toimi kohtalaisesti (valoramppi taisi hajota juuri ennen pääjuhlan alkua ja hämäryys valtasi maan), väki tuli mieskuoroja lukuun ottamatta hyvinkin ajoissa, miehetkin pelättyä aiemmin, ja ehkä joku huomasi allekirjoittaneen kasvoilla hymyn juhlan lopussa (olin luvannut ja vannonut sen kestävän 120—130 minuuttia, improvisoitune osineenkin se kesti 128!). Hyvä poliitikkopuhe numero kaksi ja muutenkin hyvä, iloinen tunnelma, perinteisistä pääjuhlista poiketen mukana myös musiikillisia kohokohtia.

Jos muille jäi yhtä hyvä maku juhlista, painan pääni nöyrästi ja kiitän.

Kari Turunen
Kari Turunen toimi juhlien projektipäällikkönä vastuunaan konserttiohjelmat, kulkue ja pääjuhla, Lumen ja Valon laulajana ja valmensi Sekakuoro Kulkuset Rosenbergin sinfoniaan.

Teksti on alun perin ilmestynyt vuoden 1997 Sulasol-lehden kolmannessa numerossa.

Sarjan aiemmat artikkelit

Laulujuhlan matka Suomeen
Kansanvalistusseuran kokous 1881
Ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat 1884
Laulujuhlia myös muissa kaupungeissa

Tampere 1934
Viipuri 1937
Helsinki 1948
Lahti 1951
Jyväskylä 1954
Hämeenlinna 1959
Turku 1964
Tampere 1967
Kuopio 1972
Vaasa 1976
Lappeenranta 1982
Oulu 1987
Joensuu 1992