Tässä sarjassa tutustumme Laulu- ja soittojuhlien historiaan Reijo Pajamon toimittaman Laulun ja soiton Sulasol -kirjan sekä vanhojen Suomen Musiikkilehdessä sekä Sulasol-lehdessä julkaistujen juttujen kautta. Tervetuloa aikamatkalle Laulu- ja soittojuhlien historiaan!

Laulujuhlia myös muissa kaupungeissa

Suomalaisten laulu- ja soittojuhlien osalta kaikki näytti nyt olevan kunnossa. Innostus oli suuri, ja kuorojen määrä eri puolilla maata sen kuin vain kasvoi. Oli syntymässä laulujuhlatraditio, jonka pohjalta oli helppo ponnistaa kohti tulevaisuutta. Vai oliko? Kun Kansanvalistusseuran seuraavan juhlakokouksen yhteydessä 1887 järjestettiin toiset yleiset laulu- ja soittojuhlat, ei niille kaikesta huolimatta juuri tullut sen enempää väkeä kuin edellisillekään. Ei siitäkään huolimatta, että juhlissa kuultiin myös kanteletta, jota Kreeta Haapasalo soitti tyttärensä ja sisarentyttärensä kanssa.

Kolme vuotta myöhemmin tilanne näytti yhä hälyttävämmältä, sillä vuoden 1890 juhlille tuli jälleen vähemmän väkeä kuin aikaisemmille. Selitystä etsittiin monista syistä. Jyväskylä kenties oli liian pieni ja kulkuyhteydet sinne olivat liian hankalat. Tai ehkäpä juhlayleisö oli jo tykkänään kyllästynyt Suomen Ateenaan. Ja ehkä ei ollut mielekästä pitää laulujuhlia aina Kansanvalistusseuran juhlakokouksen yhteydessä.

Vuoden 1890 juhlien jälkeen päätettiinkin laulujuhlat irrottaa juhlakokouksista, ja lisäksi niitä alettiin järjestää muissakin kaupungeissa kuin vain Jyväskylässä. Itse asiassa näin oli jo ennättänyt tapahtuakin, sillä Tampere ja Viipuri olivat käyttäneet hyväkseen Kansanvalistusseuran juhlakokousten välivuosia. Tampere, jossa omasta takaa oli runsaasti niin kuoroja kuin orkestereitakin, oli jo 1888 järjestänyt omat laulujuhlansa ja onnistunutkin hyvin. Esiintyjiä oli peräti kaksi kertaa niin paljon kuin Jyväskylässä edellisenä vuonna, ja yleisöäkin oli tuhatmäärin. Juhlat olivat siihenastisista suurimmat, ja ylöspanokin oli mahtavampaa kuin Jyväskylässä. Oli kunniaportit sekä katettu laululava torneineen, köynnöksineen ja lippuineen. Mene ja tiedä, vaikuttivatko Tampereen juhlien menestykseen myös sellaiset ”taiteenlajit” kuin ammunta-, painonnosto-, ja juoksukilpailut sekä muut urheiluesitykset. Joka tapauksessa Tampereen esimerkki oli niin innostava, että heti seuraavana vuonna samantyyppiset laulujuhlat järjestettiin myös Viipurissa. Ja myös siellä yleisön suosio oli jakamaton.

Kun laulujuhlat irtautuivat Kansanvalistusseuran juhlakokouksista, niitä alettiin järjestää tiuhaan tahtiin eri puolilla Suomea, muun muassa Kuopiossa, Turussa, Vaasassa, Sortavalassa ja Mikkelissä. Vuosisadan lopussa venäläistämispolitiikan nostaessa päätään laulujuhlista tuli myös eräänlainen mielenosoituksen muoto. Näinhän asianlaita oli ollut Virossa lähes aina.

Kirjasta Laulun ja soiton Sulasol. Kirjoittaja Seppo Zetterberg.

Sarjan aiemmat artikkelit

Laulujuhlan matka Suomeen
Kansanvalistusseuran kokous 1881
Ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat 1884