Tässä sarjassa tutustumme Laulu- ja soittojuhlien historiaan Reijo Pajamon toimittaman Laulun ja soiton Sulasol -kirjan sekä vanhojen Suomen Musiikkilehdessä sekä Sulasol-lehdessä julkaistujen juttujen kautta. Tervetuloa aikamatkalle Laulu- ja soittojuhlien historiaan!
Ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat 1884
Tuskin erehdymme, jos väitämme Granfelt olleen onnellinen. Tyytyväisyyttä lisäsi vielä Kansanvalistusseuran hänelle antamat vapaat kädet. Juhlat voisi nyt järjestää vielä näyttävämmin – aivan kuten Virossa oli tehty – ja ne saisivat kestää peräti kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä olisivat harjoitukset, toisena konsertti ja kulkue ja kolmantena laulu- ja soittokilpailut sekä illalla kansanjuhla.
Kun Suomen ensimmäiset yleiset laulu- ja soittojuhlat sitten järjestettiin Jyväskylässä 9.–11. kesäkuuta 1884, niille osallistui kuusi kuoroa ja kuusi soittokuntaa. Erityisesti kannattaa mainita, että edellisenä vuonna perustettu Ylioppilaskunnan Laulajat oli myös mukana. Juhlat kulkueineen, lippuineen ja nauhoin koristetuin airueineen loivat komeaa juhlailmettä koko Jyväskylän kaupunkiin. Moista ihmettä saavuttiin kummastelemaan kaukaa taipaleiden takaa.
Ja tietysti on muistettava, että juhlille oli kutsuttu myös joukko virolaisia kansallisen liikkeen edustajia. Olihan Suomella nyt näyttää vastinetta Virolle. Vanha haave ei tosin ollut toteutunut kahdessa tai kolmessa vuodessa, kuten Koidula oli innostuneena ennustanut, mutta kuitenkin. Suomalaiset olivat siis ainakin tällaisen kansallisen sivistyksen lohkolla pikkuhiljaa nousemassa virolaisten veljiensä rinnalle. Suomalaisille oli tärkeää, että, kuten joku totesi, ”meillä on meren takana heimokansa, joka meistä pitää.” Virolaisten vieraiden puolesta tervehdyspuheen Jyväskylässä esitti itse Jakob Hurt, Viron heräämisliikkeen näkyvimpiä edustajia.
Kirjasta Laulun ja soiton Sulasol. Kirjoittaja Seppo Zetterberg.
Sarjan aiemmat artikkelit