Olemme kuulleet viime aikoina taajaan sellaisia iskulauseita kuin Kaikki laulaa – Alla sjunger (Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska kulturfondenin rahoittama ja Sulasolin ja FSSMF:n organisoima laulamista edistävä hanke) ja Lupa laulaa! (Suomen Naiskuoroliiton tapahtuma ja matalan kynnyksen kuoro). Laulaminen ja kuorotoiminta kiinnostavat ja ovat selvästi juuri nyt nosteessa.

Kaikki kuorot eivät ole jokaiselle, mutta jokaiselle on se oma kuoro. Tarina myyttisistä lauluihmisistä, joiden yksinoikeus kuorolaulu on, elää kuitenkin vahvana. Kynnys lähteä mukaan toisilleen entuudestaan tuttuun joukkoon on jo muutenkin korkea, ja laulaessamme olemme monella tavalla suojattomia ja alttiita myös häpeän kokemukselle.

On hyvä pysähtyä pohtimaan, luommeko toiminnallamme osallisuutta vai erillisyyttä. Haluammeko säilyttää oman tiiviin kaveriporukkamme, vai ovatko uudet tervetulleita toimintaamme? Miten uutta laulajaa tuetaan kuoron käytänteiden ja usein varsin laajan perusohjelmiston haltuunotossa? Onko meillä lupa yrittää, kokeilla rajoja ja joskus myös epäonnistua?

Onko paikkakunnallamme tilaa myös matalan kynnyksen kuorotoiminnalle, vai onko oma tavoitteellinen joukkomme se ainoa oikea? Toimimmeko omassa kuplassamme vai aktiivisena osana paikkakunnan kulttuurielämää?

Pyrimme Sulasolissa lisäämään osallisuutta paitsi käytännön kuorotoiminnassa, myös omassa hallinnossamme. Sulasolin liittohallitus ja toimisto ovat kuitenkin pieniä, eikä liittokokouksemmekaan tavoita kuin noin joka kahdeksannen jäsenyhdistyksemme joka toinen vuosi. Siksi tartuimmekin Opintokeskus Siviksen ehdotukseen lähteä mukaan pilottihankkeeseen, jossa testataan puntaroivia kansalaiskeskusteluita järjestömaailmassa.

Puntaroivassa järjestöpaneelissa pääsemme kuulemaan jäsenistöämme aivan uudella tavalla ja saamme tärkeää tietoa Sulasolin tulevaisuuden hahmotteluun. Kuten kuorolaulussa, myös puntaroinnissa – jokaisen ääni on tärkeä.

Aino Herranen
toiminnanjohtaja