Kristian Heberg tekee kaikkea ja opettelee sen, mitä ei vielä osaa. Haastattelimme tätä monitoimimiestä Suomen kuorokentän nykytilasta ja tulevaisuudennäkymistä. Jutusta selviää myös, kenen muusikon kanssa Heberg lähtisi lounaalle ja mikä olisi keskustelun aiheena.

Toimit erilaisissa tehtävissä Suomen kuorokentällä. Missä kaikessa olet tällä hetkellä mukana?

Kaikessa! Toimin kolmen kuoron – Cassiopeian, Oulun laulun ja Oulun kamarikuoron – taiteellisena johtajana ja ne ovat minulle päätoiminen työ. Olen mukana Sulasolissa ainakin Sekakuoroliiton hallituksessa ja musiikkilautakunnassa, Mieskuoroliiton musiikkilautakunnassa ja Oulun piirin hallituksessa. Olen kuoronjohtajayhdistyksen sekä Nordisk Korforumin hallituksen jäsen.

Lisäksi toimin Oulun seudulla korrepetiittorina esimerkiksi oopperoissa ja erilaisissa isommissa orkesteriteoksissa. Valtakunnallisesti olen vielä mukana Mieskuoroliiton edustuskuorossa, Liiton Miehissä, ja toimin siellä bassoviskaalina. Opetan myös Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen opiskelijoille kuoronjohtoa sekä toimin muutenkin kuorojen ja erilaisten tapahtumien kouluttajana. Kaiken tämän lisäksi olen vielä toiminut syksystä 2019 Vaasan kuorofestivaalin taiteellisena johtajana.

Minkälaisena kuorokenttä näyttäytyy näistä erilaisista näkökulmista?

Omien kuorojeni näkökulmasta kuoroilla menee kentällä erinomaisesti. Tällä hetkellä tietenkin koronapandemia on merkittävästi vaikeuttanut kuorojen toimintamahdollisuuksia, mutta kuoroni ovat toimineet rajoitusten puitteissa niin paljon kuin ovat pystyneet, ja kaikesta on tähän mennessä selvitty. Ison kuorofestivaalin taiteellisena johtajana näen myös toisenlaisia kohtaloita ja kuulen monista kuoroista, jotka painivat sekä taloudellisten haasteiden että laulajien vähyyden aiheuttamien ongelmien kanssa. Monien kuorojen toiminta on ollut täysin pysähdyksissä ja kaiken käynnistäminen uudelleen on monille vaikeaa.

Kuoronjohdon ammattilaisena ja kuoronjohtajayhdistyksen kautta näen ilokseni, kuinka paljon meillä on nykyään huippuja, vain kuoronjohtoa työkseen tekeviä ammattilaisia. Kuoronjohtajien verkosto on valtakunnallisesti tiivis ja kollegiaalista apua löytyy aina ongelmaan kuin ongelmaan. Tästä olen erityisen iloinen. Tunnen myös suurta iloa siitä, että eri puolilta Suomea nousee uusia, usein nuorten laulajien kuoroja, jotka tekevät erittäin tavoitteellista työtä ja saavuttavat nopeasti paljon. Nämä kuorot onnistuvat sytyttämään nuoriin laulajiin elinikäisen kuorossa laulamisen palon ja auttavat näin monia muita kuoroja tulevaisuudessa.

Mitä kehitettävää olet huomannut toimiessasi eri rooleissa Suomen kuorokentällä? Miten se on vaikuttanut omaan toimintaasi?

Tilanteet kuoroissa ja kuoronjohtajilla eroavat valtakunnallisesti paljon alueesta riippuen. Monilla kuoroilla pienemmillä paikkakunnilla on vaikeuksia löytää uusia johtajia samalla kun kuoronjohtajien koulutusta on viime vuosina vähennetty merkittävästi. Kesäkursseja ei juuri enää löydy ja koulutus keskittyy paljon eteläisempään Suomeen. Samalla esimerkiksi Oulun yliopistossa on merkittävästi vähennetty kuoronjohdon opetuksen määrää tuleville musiikinopettajille. Juuri musiikinopettajat ja kanttorit ovat niitä, joiden varassa isossa osassa Suomea paikallisten kuorojen johtaminen on. Tämän takia olen itse pyrkinyt auttamaan alalle haluavia kaikin mahdollisin konstein ja toisaalta myös tarjonnut apuani kuoroille, silloin kun johtajaa ei meinaa löytyä tai tilanne on muuten hankala.

Muuttunut toimintaympäristö

Monia tapahtumia on jouduttu perumaan ja siirtämään pandemian takia. Minkälaisia ratkaisuja ja toimintatapoja olet kehittänyt uudessa tilanteessa?

Olen pyrkinyt jatkuvasti kehittämään uusia tapoja toimia ja tehdä asioita, kun pandemia on vaan jatkunut ja jatkunut. Aluksi, kun tilanne oli aivan uusi, pyrin kuorojeni kanssa lähinnä harjoittelemaan mahdollisimman paljon ja tehokkaasti etänä. Kokeilimme useita eri tekniikoita, laitteita ja ohjelmistoja ja välitimme näistä myös tietoa paljon muiden kuorojen käyttöön. Aika pian aloimme tehdä myös erilaisia nauhoituskokeiluja, niitäkin erilaisin työtavoin ja välinein. Syntyikin useita
erilaisia virtuaalikuoroprojekteja ja jopa kokonaisia virtuaalikonsertteja ja muita esiintymisiä.

Toisaalta olemme pandemian rauhallisempina hetkinä ehtineet myös konsertoida. Tilanne Oulun seudulla ei ole ollut koko ajan niin paha kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä olemme tehneet äänityksiä 4–6 laulajan stemmapienryhmä kerrallaan ja näistä koostetaan lisää uutta materiaalia julkaistavaksi ja myytäväksi. Olen siis pyrkinyt aina keksimään uusia tapoja tehdä ja ylipäätänsä uutta mielekästä tekemistä, kun uusi etämääräys on jostain tullut.

Minkälaisia uusia oivalluksia muutoksista on syntynyt? Minkälaisia vahvuuksia olet löytänyt itsestäsi ja Suomen kuorokentästä?

Viimeisen kahden vuoden aikana, kun olen mm. lentänyt kuvauskopterilla kuoron musiikkivideota varten, editoinut useita satoja laulajien lauluraitoja kymmeniin eri biiseihin, istunut tietokoneella satoja tunteja editoimassa videoita ja äänittänyt ja kuvannut konsertteja, milloin milläkin kalustolla ja tekniikalla, on käsitykseni siitä, että mitä tahansa oppii tekemään, kun vain opettelee, vahvistunut entisestään. Koen, että kaikki-onnistuu -asenne on pitänyt ainakin minut leivässä kiinni koko poikkeusajan yli.

Koko kentän näkökulmasta on ollut erittäin palkitsevaa olla paljon enemmän yhteydessä kollegoiden kanssa ympäri Suomen ja sekä auttaa että saada apua kaikilta. Monta kertaa jonkun virallisen etäkoulutuksen jälkeen on aika pitkäänkin istuttu vielä zoomissa ihan vapaaehtoisesti ja ihan vain vaihdettu kuulumisia ja kuunneltu ja autettu toisiamme huolissa ja murheissa, joita tämä poikkeuksellinen aika on kaikille tuonut.

Miltä kuorolaulun tulevaisuus näyttää mielestäsi?

Hyvältä kaiken kaikkiaan. Odotan sitä valtavaa patoutuneiden monta kertaa siirrettyjen konserttien tulvaa, josta löytyy kuunneltavaksi ihan mitä vain. Toivon, että konserttien lähettäminen verkossa jää myös enemmän tavaksi jatkossakin, jotta konserttitarjonta on entistä laajempaa.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Onko vielä jotain sellaista tehtävää tai työtä, jota et ole vielä kokeillut, mutta haluaisit?

Viime aikoina, kun olen saanut esimerkiksi harjoitustilanteessa johtaa kuoron lisäksi myös isoa ammattilaisorkesteria, on se puoli alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Olemme myös tehneet yhteistyötä yliopiston musiikkijärjestöjen kanssa esiintyen isolla orkesteri-kuoro-kokoonpanolla, jota olen konsertissa päässyt johtamaan. Ehkä siis tulevaisuudessa tähtään myös orkesteripuolelle jollain tavalla. Mielessä
on jo muutamiakin projekteja, joita voisi lähteä eri tavoin toteuttamaan ja tätä haavetta tavoittelemaan.

Minkälaisia uusia näkökulmia olet saanut musiikkikasvatuksen opinnoistasi?

Olen vuosien aikana opiskellut erinäisiä asioita ja nyt viimeisimpänä musiikkikasvatusta. Musiikkikasvatuksen opinnot ovat tuoneet uusia näkökulmia erityisesti lasten ja nuorten kanssa toimimiseen, miltä olen urallani kuorojen kohdalla aika lailla välttynyt. Opinnot ovat opettaneet varsinkin opetusharjoitteluiden kautta tuntemaan paljon enemmän asioita itsestäni ja omasta tavastani opettaa. Kouluharjoitteluissa näkyy mielenkiintoisesti juuri samoja vahvuuksia ja heikkouksia, joita tiedän itselläni olevan myös kuorojen kanssa työskennellessä.

Mitä teosta tai minkälaista musiikkia toivoisit esitettävän enemmän?

Pandemian myötä erilaiset suuret kuoro-orkesteriteokset ovat olleet vähissä ja tulevat todennäköisesti vielä pitkään olemaan harvassa. Toivonkin, että mahdollisimman nopeasti päästäisiin palaamaan myös orkesterien kanssa samoille lavoille!

Kolme kevyttä

Kenen muusikon, elävän tai kuolleen, kanssa haluaisit mennä lounaalle, ja mistä puhuisitte?

Leonard Bernsteinin. Puhuisimme tietysti orkestereista ja kuoroista, mutta samalla myös musikaaleista ja siitä, mikä näitä kaikkia yhdistää ja toisaalta erottaa.

Mikä on salainen musiikkipaheesi?

Ei ehkä mitään kovin salaista tällä hetkellä ole, mutta kyllä kotona vapaa-ajallani kuuntelen paljon enemmän musikaalimusiikkia ja uutta kansanmusiikkia kuin kuoromusiikkia. Olen aktiivinen Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin kävijä ja kaapista löytyy myös viulu ja näppäinhaitari, joista kumpaakaan en osaa oikeasti soittaa yhtään.

Mitä terveisiä lähettäisit muille kuoroille?

Nyt on aika nostaa pää pystyyn ja suunnitella tulevaisuutta suurieleisesti ja kauas. Nyt on aika toteuttaa kaikki mistä on ikinä haaveillut eikä mitään kannata enää lykätä, minkä voi tehdä jo nyt heti. Täytetään pitkän hiljaisuuden jälkeen salit, kadut ja kirkot musiikilla ja muistutetaan kaikkia, miksi kulttuuri on kaikille niin tärkeää.

Teksti Jonna Virtanen,
Kuvat Toni Pallari

Juttu julkaistu alunperin Sulasol-lehdessä 1/22.
Koko lehden voit lukea Lukusalissa. Sinne pääset klikkaamalla tästä.