Kun puhutaan vokaalimusiikista, on hyvin todennäköistä, että kyseisessä teoksessa on myös tekstiä. Pääasiassa jotakin virallista kieltä, mutta poikkeuksiakin löytyy. Tekstinä voi olla myös tekstittömyys, jolloin tavallisimmin puhutaan vokaliisista ja musiikin kevyemmällä puolella scat-laulusta tai dabadabasta tai sitten kieli voi olla myös nonsensea eli merkityksetöntä.

Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa on kuitenkin mahdollista, että ”todennäköisyyden lakien mukaan on varmasti olemassa jokin harvinainen eteläamerikkalainen alkuperäiskieli, jolla kyseinen teksti oikeasti tarkoittaa jotain.” Lainaus on erään tunnetuimman nonsense-tekstiä hyödyntävän kuoroteoksen kommenttisivulta. Sama teksti sisältää myös mainion selityksen nonsense-tekstin käytölle: ”Tekstin ainoa tarkoitus (ko. teoksessa) on antaa muotoa musiikille, ja niin ollen sen sisältö on merkityksetön…” Sama ajatus sisältyy myös vokaliisien säveltämiseen ja scat-tavujen käyttöön.

Sulasolin katalogin kielivalikoima on laaja

Sulasolin julkaisukatalogista löytyy toki noita edellä mainittujakin teostyyppejä. Kuitenkin tavallisimmin kieli kuoromusiikissamme on suomi, ruotsi, englanti, saksa tai latina. Harvinaisempia kieliä julkaisuissamme ovat mm. ranska, espanja, japani, viro, italia, unkari, norja, iiri, tšekki, kreikka, heprea, portugali, tanska, kymri ja flaami, mutta niitäkin siis löytyy.

Filosofoida voisi ajatuksella ovatko esimerkiksi suomen murteet, ”kalevala-kieli” ja eri kielten ns. vanhat versiot luokiteltavissa omiksi kielikseen. Mm. keskiaikainen englanti on ääntämykseltään erilaista kuin nykyinen. Ja sitten tietysti tekstin kirjoitusasu – meiltä löytyy myös teoksiin ”foneettisesti” kirjoitettu tekstejä.

Eri kieliä yhdistelevät teokset

Mielenkiintoisia teoksia kielenkäsittelyltään ovat mielestäni myös eri kieliä yhdistelevät teokset, jotka pohjautuvat historialliseen perinteeseen. Maassamme on käytetty esim. suomea ja ruotsia sekä suomea ja latinaa samassa teoksessa. Vierasta kieltä sisältävien laulujen teksti saatiin ymmärrettävämmäksi, kun osia siitä selitettiin itse laulussakin kansan kielellä.

Sulasolin katalogista löytyy myös harvinaisempi yhdistelmä: Yui Katadan sekakuoroteos Dona nobis pacem, joka yhdistää latinaa ja japania. Älä nyt vain säikähdä! Japaninkielisessä osiossa on toki sikäläiset kirjoitusmerkit, mutta teksti on nuotissa myös transkriboituna ja sen pystyy hyvin esittämään osaamatta japania, mutta tekstisisällötkin toki nuotista löytyvät. Suomi-latina-yhdistelmästä voisin antaa esimerkkinä Kaj Chydeniuksen sävellyksen Stabat mater, jossa perinteinen Jacopone da Todin teksti yhdistetään Aale Tynnin runoon Marian kiusaus.

Musica International

Laaja valikoima eri kielisiä lauluja löytyy toki Sulasolista, mutta vieläkin laajemman nuottikirjaston avaa Sinulle Musica International. Se on Strasbourgissa Ranskassa päämajaansa pitävä akateeminen projekti, jonka syntyajatuksena oli luoda tietokanta, jossa olisi koko maailman kuoromusiikki. Tuosta tavoitteesta projekti tosin on vielä kaukana, mutta sieltä löytyy jo yli 200 000 kuoroteosta taustatietoineen. Kyseessä on siis digitaalinen kirjasto, jossa jaetaan tietoa, ei itse nuotteja, mutta niiden tilaamiseenkin sieltä löytyvät linkit. Ja jos haluat upota syvemmälle sivuston saloihin, pyydä Sulasolista salasana ja kaikki sivuston aarteet avautuvat sinulle.

Koska on järjetöntä luetella kaikkia ”vieraskielisiä” teoksiamme, olen poiminut alle katalogistamme joitakin todellisia harvinaisuuksia, siis siinä mielessä, että näihin kieliin täällä kuoromusiikin kiemuroissa harvemmin törmätään.

Reijo Kekkonen
Sulasolin kustannusjohtaja ja
intohimoinen partituurien keräilijä

Sekaäänisille kuoroille

Gerardo Guevara: Seis canciones -sarjan ensimmäinen laulu Apamuy shungu, (eteläamerikkalaista kechuan kieltä, Ecuador)
David Hamilton: Me he manu rere (maori, Uusi Seelanti)
Juha Holma: Dimba (mandinka, gambialainen kieli)
Eero Hämeenniemi: Alankaaram (sanskriitti, Intia)
Sandra Milliken: Badagarang (tekstit viidestä eri aboriginaalien, Australia, kielestä. Kyseisiä kieliä siellä on yli 250.)
Jaakko Mäntyjärvi: The Seafarer (Teksti kirjoitettu IPA-järjestelmän mukaisilla foneettisilla merkeillä. Teksti on alun perin 1000-luvulla julkaistusta teoksesta ”Exeter Book”)

miesäänisille kuoroille

David Hamilton: Four New Zealand Maori songs (maori, Uusi Seelanti)
Jaakko Mäntyjärvi: Hiru gaugantu euskaldun eta tabernako abesti bat – Kolme baskiserenadia ja juomalaulu (baski, Baskimaa/Espanja)

diskanttikuoroille

Eero Hämeenniemi: Gῑtam (sanskriitti, Intia)
Fannie Rose Howie (Princess Te Rangi Pai) – David Hamilton: Hine e hine (maori, Uusi Seelanti)
P. H. Tomoana – David Hamilton: E pari ra (maori, Uusi Seelanti)

 

Reijon nuottivinkit on juttusarja, jossa Sulasolin kustannusjohtaja Reijo Kekkonen jakaa asiantuntemustaan Sulasolin laajasta nuottivalikoimasta ajankohtaisiin teemoihin paneutuen. Sarjan aiemmat osat ovat Talvilauluja ja Kalevala-aiheisia lauluja.

Reijo Kekkosen kuva: Markku Pihlaja.