Vieraskynä: Laulajan mietteitä Jyväskylän IX Kuoroviikolta

Sulasolin Keski-Suomen piiri järjesti IX Kuoroviikon Jyväskylässä 19.10.2022. Kuoroviikko tarjoaa yleisölle mahdollisuuden kuulla useita erilaisia kuoroja ja esityksiä. Tyypillisesti konsertti koostuu useamman kuoron esityksistä. Meillä oli ilo laulaa muiden kuorojen kanssa kolmena iltana, kolmessa erilaisessa kokoonpanossa: tiistaina esiintyi 25 naisen kuoro Vaput, keskiviikkona Vappujen kvartetti HATS ja torstaina 10 Vapun lauluyhtye Tuulantei.

Millaista on laulaa erilaisissa kokoonpanoissa?

Kaikki alkaa harjoittelusta. Ensimmäinen vaihe on harjoitusaikataulun ja -paikan sopiminen. Tämän vaiheen haastavuus on suoraan verrannollinen kuoron kokoon. Isommassa kuorossa on sovitettava yhteen useamman laulajan kalenterit ja löydettävä isompi tila. Pienemmässä ryhmässä on vähemmän muuttujia ja harjoitusajat ja -paikat löytyvät joustavammin.

Kun päästään harjoittelemaan, tilanne kääntyy toisinpäin: yksittäisen laulajan vastuu korostuu pienemmässä ryhmässä. Kun Vapuissa yhden laulajan osuus kokonaisuudesta on 4 %, Tuulanteissa se on jo 10 % ja HATS-kvartetissa neljännes, 25 %. Naiskuoro Vapuissa kuorosisko vetää vireeseen ja muistaa sanat, jos itselle esiintymisjännityksessä tulisi pieni fiba. Kvartetissa on yksin vastuussa omasta stemmastaan, eikä ylimääräisiä nielaisutaukoja ole.

HATS ennen esiintymisvuoroaan IX Kuoroviikolla Seminariumissa. Kuva Helena Taskinen.

Jokaisen panos on tärkeä, oli kuoro iso tai pieni.

Sovitut soinnilliset painotukset jäävät kaikumaan laulajan korvaan ja siirtyvät sieltä lihasmuistiin. Kaikille kokoonpanoilla on yhteistä se, että laulajat yhdessä luovat äänimaailman, jota ei yksin – eikä missään muussa porukassa – saa aikaan. Sen sisällä on turvallista. Siihen kuuluminen on innostavaa. Jokainen laulaja kuuluu joukkoon ja ääniaaltojen levitessä myös kuulijat kiedotaan yhteiseen äänimereen. Ja tässä se ydin on: yhteinen kuulokuva, meidän tunnetilamme.

Tuulantei esiintyi IX Kuoroviikolla Seminariumissa. Kuva Esa Aihos.

 

Tapahtui laulaminen yksin, yhdessä, esiintyessä, harjoitellessa tai ohessa hyräillen sävelet luovat yhteyden. Yhteistä kieltä ei tarvita. Yksi kuorosisko laulaa ryhmälle 1-vuotiaita, joilla ei vielä ole sanoja. Taianomaisesti ryhmä rauhoittuu ja keskittyy yhteiseen lauluun. Alkeellinenkin kapula riittää siihen, että lapset rummuttavat silmät loistaen ja intoa puhkuen mukana. Toisen kuorosiskon muistisairaalla äidillä oli lasittunut katse, eikä sanoja. Laulun myötä alkoi liike varpaista ja kohta jo pää notkahteli puolelta toiselle. Laulun loputtua äiti hymyili. Maailman tärkeimmät yhteydet syntyvät sävelten välityksellä.

Terhi Nykänen
 Naiskuoro Vaput

Artikkelikuvassa naiskuoro Vaput ennen esiintymistään IX Kuoroviikolla ortodoksikirkon edesssä. Kuva Markku Auvinen.

 

Tapahtuuko kuorossanne tai orkesterissanne? Haluatko kirjoittaa siitä Vieraskynä-artikkelin? Ota yhteyttä lehti(at)sulasol.fi!