Kuorolaulu on hyvin suosittu harrastus. Se on yhteisöllistä ja sosiaalista toimintaa, jossa iso tai pienempi ihmisten musiikillisesti orientoitunut joukko keskittyy muodostamaan ääntään samaan aikaan, vierekkäin ja yhdessä tähdäten parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Nykyään on tarjolla jokaiselle jotakin: nais- ja mieskuoroja, lapsikuoroja, lauluryhmiä, lapsi-vanhempikuoroja ja kokonaisia kuoroperheitä. Ohjelmistonkin suhteen on mahdollista löytää itselleen sopiva kuoro.

Laulaminen vaikuttaa elimistössä monilla tavoilla, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi. Laulamisessa keskeisessä roolissa on hengitystekniikka. Laulamisen aikana hengityslihasten käyttö aktivoituu, elimistön endorfiinit vapautuvat ja oksitosiinin eli mielihyvähormonin tuotanto lisääntyy. Kuorolaulu voi siis laskea stressitasoja, sillä hormonitoiminta on yhteydessä stressitason laskuun. Miksi siis unohtaa rakas harrastus, kun se voi myös parantaa sosiaalista ja henkistä hyvinvointia.

Se hetki, kun kuoro valmistautuu hartaasti odottamaansa konserttiin. Takana on suuri määrä harjoitustunteja yhdessä, erikseen, opetellen ja keskittyen. Siihen hetkeen tiivistyy paljon tunnetta ja odotuksia. Yhteinen halu onnistua, tulkita ja välittää tunnetiloja ja yhteinen halu seurata ja noudattaa kuoronjohtajan merkkejä ja johtamista. Usein konserttiyleisö koostuu kuorolaisten perheenjäsenistä ja tunnelma on valmiiksi odottavan kannustava. Tämän tietää jokainen joskus kuorossa laulanut. Kun äärimmilleen hiottu konsertti tai esiintyminen onnistuu, hengitys on samanaikaista, ja on todettu, että jopa kuorolaulajien sykkeet saattavat laulamisen aikana nousta ja laskea samaan tahtiin.

Lapsena aloitettu lauluharrastus saattaa kuitenkin katketa aikuisuuden kynnyksellä, kun kiireinen arki lasten, opiskeluiden ja töiden myötä vie mennessään. Tuntuu siltä, ettei arkeen mahdu mitään ylimääräistä. Harrastukset kuitenkin tuovat iloa ja onnellisuutta arjen kiireiden keskelle. Jossain saattaa orastaa se toive päästä aikuisiällä laulamaan kuoroon ja jatkaa itselle merkittävää harrastusta. Tarvitaan pieni rohkeudenpuuska, avoin mieli, halu laulaa ja rakkaus musiikkiin – kuorolauluun. Ja onnellisten sattumien summana oikeanlainen porukka saattaa sitten löytyäkin ja haaveesta tulee totta. Parhaassa tapauksessa kuorosta voi muodostua toinen perhe. Viikon kohokohdan eli kuoroharjoitukset voi kuitenkin pilata se, että joku on käyttänyt runsaasti hajuvettä.

Tuoksuyliherkkyys on muodostunut ongelmaksi muusikoiden ja laulajien keskuudessa, ja sillä tarkoitetaan poikkeavaa tapaa reagoida tuoksuihin ja hajuihin. Tuoksuyliherkkyydellä tarkoitetaan myös erilaisten tuoksujen ja hajujen aiheuttamia elimellisiä oireita, kuten päänsärkyä tai pahoinvointia. Tuoksuyliherkkyyttä on joskus pidetty psyykkisenä oireiluna, mutta nykypäivänä lääketiede on tunnistanut sen biologiseksi vaivaksi. Siitä kärsii jopa 10–40% väestöstä. Kuorolaulua harrastetaan sisätilassa, jossa hajusteiden vaikutus tehostuu, sillä ilma ei pääse vaihtumaan yhtä tehokkaasti kuin ulkona.

Haastateltuani tuoksuille herkistyneitä kuorolaulajia ilmeni, että erilaisten oireiden lista on pitkä. Tyypillisiä oireita ovat yleinen huonovointisuus, silmien ja nenän vuotaminen, silmien kirvely ja turpoaminen, silmien punoitus, ihon kutina ja kirvely, liman tunne kurkussa ja yskä. Keuhkoissa tuntuu tukalalta ja hengitys vaikeutuu. Joillain tuoksut saattavat vaikuttaa äänihuulissa asti, jolloin ääni käheytyy ja puheen sekä laulun tuottaminen voi olla vaikeaa. Tuoksuyliherkkyyden oireita esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä, ja yleensä enemmän keski-ikäisillä kuin nuorilla. Tuoksuherkällä on haave ympäristön täydellisestä hajuttomuudesta. Suurimmalle osalle tuoksuherkistä luonnontuoksut eivät aiheuta oireita.

Suomen Kansallisoopperan kuoro on maan ainoa päätoiminen kuoro. Kansallisoopperan oopperalaulajien luottamusmiehen Juha Moision mukaan Suomen Kansallisoopperassa on annettu yleinen, koko taloa koskeva ohjeistus hajusteiden käytöstä. Ohjeistuksen mukaan hajusteiden käyttöä Kansallisoopperassa tulee välttää. Hajusteiden käyttö kuuluu Suomen Kansallisoopperassa työterveyden ja työhyvinvoinnin piiriin, koska työnantajan lakisääteinen velvollisuus on työsuojelullisella perusteella taata työntekijöille turvallinen ja terveellinen työympäristö. Laulajien herkkyys hajusteille on itsestäänselvää, mutta työyhteisössä runsaan hajusteiden käytön takia oireilevia voi olla millä tahansa osastolla. Niin kuin aiemmin on mainittu, sisään hengitettyinä hajusteet saattavat aiheuttaa voimakkaita allergisia reaktioita tai hengitystieoireita, pitkän altistumisen jälkeen jopa astmaa.

Voidaan sanoa, että Suomen Kansallisooppera ja Kansallisoopperan lauluosasto ovat edelläkävijöitä yhteistyössä työsuojelutoimen kanssa työturvallisuus- ja työhyvinvointiasioissa valtakunnallisella tasolla. Tällä perusteella voitaisiin hyvin kehottaa muitakin suomalaisia kuoroja ja yhtyeitä pohtimaan johtokunnissaan ja hallituksissaan hajusteiden käytön rajoittamista tai kieltämistä toiminnassaan.

Mielestäni tuoksuttomuutta voi vaatia, koska sillä on keskeinen vaikutus monien kuorolaulajien hyvinvointiin. Jokaisella kuorolaulajalla on oikeus saada nauttia laulamisesta ilman altistumista vahvoille tuoksuille. Jos ihmiset voisivat ajatella yhteistä hyvää, olisi suotavaa, että tuoksut jätettäisiin kuoron harjoituksista pois. Luodaan itsellemme ja muille elämyksiä laulamisen avulla ja jatketaan kuorolaulamisen ihanaa perinnettä, mutta ilman hajusteita.

Krista Pellikka

Kirjoittaja on musiikin maisteri, Naiskuoro Melodien taiteellinen johtaja ja laulupedagogi