Maanantain Helsingin Sanomissa kerrottiin yhdistystoiminnan murroksesta. Suomessa on perinteisesti ollut paljon hyväntekeväisyysyhdistyksiä, mutta entistä harvempi on nykyään valmis sitoutumaan ja antamaan aikaansa kollektiiviseen hyvään muiden eteen. Sama trendi näkyy vaikkapa puolueisiin ja kirkkoon kuulumisessa.

Moni suhtautuu yhdistystoimintaan kuin kuluttamiseen: yhdistyksestä haetaan hyötyä omalle itselle, tarpeen mukaan harrastuspaikkaa vaihdellen. Vapaaehtoistoimintaa tutkinut Helsingin yliopiston professori Henrietta Grönlundin mukaan monia huolestuttaakin, että “yhdistystoiminnasta tulisi nopeasti velvollisuus muiden velvollisuuksien joukossa” (HS 2.2.2026).

Harrastusyhdistysten määrä on kuitenkin samaisen artikkelin mukaan lisääntynyt, ja lähes kaikkien jäsenkuoromme ja -orkesterimme ovatkin organisoituneet yhdistyksen muotoon. Pienikin yhdistys tarvitsee lukuisia toimihenkilöitä puheenjohtajasta rahastonhoitajaan ja nuotistonhoitajasta some-vastaavaan, jotta yhdistyksen toiminta pyörisi. Yhdistys on useimmiten myös työnantaja, jolloin hyvästä henkilöstöhallinnosta ja työlainsäädännöstä olisi hallittava vähintään perusteet.

Yhdistystoiminnan perusteisiin ja erityisteemoihin on luvassa tänä keväänä monta verkkokoulutusta, joita voin lämpimästi suositella kaikille vastuutehtävissä toimiville! Vielä tänään ehtii mukaan apuraha-asioiden äärelle, kumppanimme Suomen Työväen Musiikkiliitto kouluttaa vastuullisuusteemoista ja Opintokeskus Sivis toteuttaa webinaareja ja verkkokursseja sekä vasta-alkajille että kokeneemmille yhdistysbyrokraateille.

Yhdistystoiminnan murroksessa mukana pysyäksemme testaamme myös tänä keväänä Opintokeskus Siviksen pilottihankkeessa uutta osallistumismenetelmää, puntaroivaa järjestöpaneelia Sulasolin seuraavan toimintasuunnitelman pohjaksi. Lähetämme pian kutsut puntarointiin satunnaisotannalla valituille yhdistyksille – tarkkailkaa postianne!

Aino Herranen
toiminnanjohtaja