Ennen joulua kirjoitettiin laajasti uusimmista PISA-tutkimustuloksista. Lopputulos oli karu: osaaminen on heikentynyt Suomessa, kuten lähes kaikissa muissakin OECD-maissa. Syitä on haettu niin älylaitteiden lisääntymisestä, koulukurin huononemisesta, itseohjautuvasta oppimisesta kuin koronapandemiastakin.
Muutamissa artikkeleissa nostettiin esiin myös etelänaapurimme Viron parempi menestys tutkimuksessa. Tähänkin on varmasti monia syitä, mutta löytyisikö yksi selitys siitä, että Virossa laulaminen kuuluu tiiviisti koulupäivään? Yhdessälaulaminen on osa opetussuunnitelmaa, eikä se rajoitu ainoastaan musiikintunneille.
Laulamisen erilaiset keskittymistä ja muistia parantavat, oppimista nopeuttavat ja kaikin tavoin hyvinvointia ja terveyttä edistävät vaikutukset ovat kuorolaulajille tuttuja. Suomalaisissa kouluissa laulaminen on kuitenkin dramaattisesti vähentynyt, ja tähän kehitykseen vaikuttaminen ja laulamisen palauttaminen jälleen arvoonsa onkin puhututtanut kuorojärjestöjen byrokraatteja kuluneen vuoden aikana.
Oman lauluäänen löytäminen on myös osa demokratiakasvatusta, ja yhdessälaulamisen ja kansallisen äänen säilyttäminen vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa, sen kestävyyttä ja resilienssiä. Pienestä asiasta ei siis ole kyse. Mitä voisimme kaikki tehdä omalta osaltamme lisätäksemme laulua ympärillämme?
Aino Herranen
toiminnanjohtaja