Sulasolin hallinnossa on pohdittu kuluneen kevään aikana aktiivisesti järjestömme ja edustamamme toiminnan arvoja. Millaisiin arvoihin toimintamme ja päätöksentekomme perustuu, millaisiin arvoihin jäsenemme sitoutuvat? Millaiset arvot yhdistävät meitä kaikkia, millaisissa asioissa kenttämme arvot ovat moninaisempia?

Arvopohdinta onkin yksi tärkeimmistä osa-alueista valmistellessamme koko Sulasolin toimikentän strategiaa Helsingissä 9.11.2024 järjestettävän liittokokouksen käsiteltäväksi. Arvotyötä kannattaa ehdottomasti tehdä säännöllisesti myös oman kuoron piirissä, jotta toimintaa eivät ohjaa kirjoittamattomat säännöt tai hähmäiset traditiot vaan kaikille yhteinen suunta.

Entäpä miten arvostamme kuorotoimintaamme? Monesti kuulee puhuttavan, että kuorolaulun arvostusta tulisi parantaa. Totta on, että sellaisetkin huikeat saavutukset kuin taannoinen Helsingin kamarikuoron Grammy-palkinto jäävät lehdistössä melko vähäiselle huomiolle. Arvostus lähtee kuitenkin lopulta meistä itsestämme: siitä, kuinka arvostamme omaa lauluharrastustamme, kuoronjohtajaa, stemmakavereita ja naapurikuoroa.

Tulemmeko harjoituksiin hyvin valmistautuneina ja ajoissa, vai valummeko paikalle äänenavauksen jälkeen ja solfaamme uutta ohjelmistoa haparoiden kännykän ruudulta kunnon nuottien sijaan? Olemmeko valmiit maksamaan siitä, että ammattitaitoinen johtajamme ja konserttiohjelmistomme säveltäjät saavat asianmukaisen korvauksen työstään, vai oletammeko harrastuksen olevan vähintäänkin puoli-ilmainen?

Seuraammeko kiinnostuneina muiden kuorojen toimintaa, vai odotammeko yleisöä vain omiin konsertteihimme? Kiitämmekö ja palkitsemmeko oman kuoroyhdistyksemme työmyyriä, vai oletammeko kaiken yhdistysbyrokratian järjestyvän kuin itsestään?

Aino Herranen
toiminnanjohtaja