Toiminnanjohtajalta: Hyvinvointia, ei luksuspalvelua 

Valtion budjetti – ja ainakin omassa kuplassani erityisesti valtion kulttuuribudjetti – on herättänyt viime viikkoina laajaa keskustelua sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Vaikka taiteeseen ja kulttuuriin kohdistuvat leikkaukset pienenivätkin viimeviikkoisessa budjettiriihessä lähes puoleen suunnitellusta, kovin pitkäjänteisinä niitä ei edelleenkään voi pitää. Juuri lausuntokierrokselle lähteneeseen, 2040-luvulle kurottavaan valtion kulttuuripoliittiseen selontekoon verrattuna tämän päivän teot ja huomisen tavoitteet vaikuttavat olevan aika kaukana toisistaan.

Sulasol jäsenyhdistyksineen hyötyy valtion rahoituksesta pääsääntöisesti kahdella tavalla. Ensinnäkin Sulasol valtakunnallisena järjestönä saa opetus- ja kulttuuriministeriön alaiselta Taiteen edistämiskeskukselta toiminnallemme elintärkeää toiminta-avustusta osallisuuden ja kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen. Tähän määrärahaan on ensi vuodelle odotettavissa leikkauksia, joiden suuruus tai kohdentaminen eivät ole vielä tiedossa. Kumppanuudellamme Suomen Työväen Musiikkiliiton kanssa pystymme kuitenkin hyvin vastaamaan Taiken myöntöperusteisiin ja painopisteisiin.

Lisäksi Sulasolin kautta kanavoituu jäsenorganisaatioittemme perustoimintaan vapaan sivistystyön rahoitusta opintokeskuksemme Siviksen kautta. Sivis-tukea käytettiin harjoituksiin ja muuhun koulutustoimintaan sulasolilaisissa yhdistyksissä viime vuonna lähes 290 000 euroa. (Vertailun vuoksi: Sulasol laskutti jäsenmaksuja jäsenorganisaatioiltaan n. 140 000 euron arvosta.)

Vuosi sitten opintokeskusten ja muun vapaan sivistystyön rahoitusta leikattiin merkittävästi, mutta valtion budjettiesitystä tutkiessa saatiin tällä kertaa huokaista helpotuksesta: lisäleikkauksia tämänvuotiseen tasoon nähden ei ole tälle momentille ensi vuonna luvassa. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä Sivis-tukituntien määrä että yhden tukitunnin rahallinen arvo tulevat säilymään vähintäänkin suhteellisen vakaalla tasolla – luoden osaltaan vakautta myös jäsenyhdistystemme toimintaedellytyksiin.

Pyrimme edunvalvontatyöllämme sekä itse että verkostojemme kautta vaikuttamaan nyt ja tulevaisuudessa siihen, että taiteen ja kulttuurin rahoitus nähdään sijoituksena eikä menoeränä, hyvinvointina eikä luksuspalveluna, käytännön toiminnan tukena eikä byrokratiarakenteiden kannatteluna.

Aino Herranen 
toiminnanjohtaja