Tapani Tirilä ja Oulaisten Nuorisokuoro ovat kulkeneet pitkän yhteisen matkan. Kuoron 50-vuotisjuhlakonsertti merkitsee yhden aikakauden päätöstä.

”Totta kai on kaihoisaa jättää nuorisokuorotyö viidenkymmenen vuoden jälkeen”, sanoo Tapani Tirilä juhlakonsertin alla. ”Silloin kun kuorotyö henkilöityy yhteen ihmiseen näinkin voimakkaasti ja näin pitkään, on luonnollista todeta, että yksi jakso oulaistelaisessa nuorisokuorotyössä on ohi.”

Opettaja, kuoronjohtaja, kasvattaja

Tirilällä oli jo varhain suuri halu opettajan työhön. Omat kokemukset poikakuorossa ja koulun teinikuorossa laulamisesta viitoittivat omalta osaltaan tietä kuoronjohtotyöhön, jossa opettajuus, muusikkous ja kasvattajan roolit yhdistyvät. Yksittäisenä elämyksellisenä kokemuksena oli reserviupseerikoulun kuoron johtaminen: nuorelle pojalle kuoron onnistunut esiintyminen ja siitä saatu kannustus oli rohkaiseva sysäys tulevaisuuden työhaaveille. Myös viereisen jokilaakson pienen Alavieskan kunnan johtamaa tasokasta nuorisokuorotyötä seuratessa kasvoi ajatus, että miksei tämäntapainen toiminta olisi mahdollista myös Oulaisissa.

1970-luvun alku oli aktiivista aikaa Suomen lapsi- ja nuorisokuorokentällä. Uusia kuoroja perustettiin, musiikkiluokkia pystytettiin, Lapsi- ja nuorisokuoroliitto (myöhemmin Nuorten Kuoroliitto) perustettiin, ja ilmassa oli paljon innostusta.

”Minulla oli visiona yhteisö, jossa vanhemmilla on selkeä tukijan rooli ja jossa kasvatukselliset tekijät ovat kaiken aikaa mukana. Työtä viitoittivat myös rohkeus, kokeilunhalu ja monipuolisen ohjelmiston hallinta. Harrastamisessa halusin nähdä tehokkuutta, mutta myös iloa, yhdessä tekemisen riemua.”

Alkuun lähdettiin laulamaan pianon ympärille kokoontuen. Syntyi ajatus soundi-ihanteesta, jossa kuuluisi soinnin puhtaus ja energisyys. Tirilän haaveena oli pystyä laulamaan hyvinkin haastavaa kansainvälistä ohjelmistoa. Sen osaamista mitattiin eri kuorokilpailuissa, ja niissä menestyminen siivitti rohkaisevasti eteenpäin.

 

Tirilän kokemusten mukaan Oulaisissa ja muualla Pohjois-Pohjanmaan eteläisissä jokilaaksoissa on historian saatossa arvostettu kulttuurin eri muotoja ja siinä kuorolaululla on ollut keskeinen sija. Herätysliikkeilläkin on ollut oma osansa.

”Pienellä paikkakunnalla varsinkaan vielä 1970-luvulla ei harrastusten kirjo ollut kovin suuri. Kuoro nousi näin esille varteenotettavana harrastusmahdollisuutena ja vanhemmat lähtivät mielellään tukemaan toimintaa.”

Koululaitos ja kansalaisopisto pitivät kuoron olemassaoloa tärkeänä. Luotiin alakouluasteelle tehostetun musiikinopetuksen järjestelmä, jossa valikoidut ryhmät 3.–6. luokilta saivat viikoittain kaksi ylimääräistä musiikkituntia. Tämä kaikki palveli myös kuoron kehittämistyötä.

”Itselläni oli palava halu tähän työhön ja sain siihen puolisoni tuen, niin että saatoin perjantai-illat työskennellä kuoron kanssa. Kuukausittain pidimme lisäksi viikonvaihdeleirit ja vuoden huipentumana kesäleirin. Kuorotyö merkitsi minulle musiikinopettajana mahdollisuutta taiteellisten ambitioiden syvempään toteuttamiseen. Kuorotyö, vaikka paljon aikaa veikin, antoi voimaa selviytyä myös paremmin päivittäisestä musiikkikasvattajan työstä.”

Verkostoitumista ja vertaistukea

”Heti toiminnan alussa onneksi ymmärsin, etten selviä kuoron kehittämisestä yksin, ja ryhdyin etsimään ideoita muista kuoroista. Erkki Pohjolan ja Tapiolan kuoron työ tuottaa taiteellisesti haastavia teoksia lasten ja nuorten kanssa oli rohkaisemassa meitä muita. Alavieskan nuorisokuorotyön isästä Aatto Saksolasta tuli minulle pitkäaikainen ystävä ja vertaistuki. Myös unkarilaisen säveltapailumenetelmän suomalainen sovellus oli saamassa tuulta purjeisiin, ja siinä Paavo Kiiski oli kouluttajana avainroolissa.”

Kuoronjohtajakontaktien synnyssä ja virkkeiden vaihdossa olivat vasta perustetun Nuorten Kuoroliiton kesäleirit avainasemassa. Siellä jaettiin avoimesti ideoita ja siellä syntyi jopa koko elämän kestäneitä ystävyyssuhteita. Myös kuorovierailut avarsivat näkemyksiä ja levittivät vaikutteita puolin ja toisin. Oulaisissa onkin aikojen kuluessa vieraillut yli 20 ulkomaista kuoroa, ja samalla on syntynyt monia kuoroyhteyksiä.

Tirilä nostaa erittäin merkittävinä esiin myös kontaktit tämän päivän suomalaisiin säveltäjiin. ”Monet säveltäjät ovat vierailleet Oulaisissa kuoron luona ja aikojen kuluessa olemme laulaneet yli 20 meille sävellettyä teosta kantaesityksinä.”

Oma roolinsa verkostoitumisessa on ollut myös Tirilän 30-vuotisella aktiivisella toiminnalla Nuorten Kuoroliiton hallinnossa.

Kuoro kasvattaa, musiikki voimaannuttaa

Tirilän mielestä nuorilla on kuorossa erinomaiset mahdollisuudet kohottaa itsetuntoa ja saada onnistumisen elämyksiä. Kuorossa voi tuntea olevansa osana yhteistä kokemista, ja yhteisöllisyyden tunne kasvaa. Kuoroharjoitukset rytmittävät nuoren viikko-ohjelmaa ja kehittävät vastuuntuntoa ja yhteisten pelisääntöjen noudattamista. Nuoremmat laulajat oppivat vanhemmilta mallioppimisen kautta, ja Oulaisten nuorisokuoron laaja ikäjakauma on Tirilän mukaan ollut yksi kuoron tason ylläpitämistä auttaneista vahvuuksista.

”Kuorotoiminnassa voidaan myös oppia ja sopeutua positiivisen auktoriteetin näkemykseen, johon liittyy molemminpuolisen luottamuksen syntyminen. Tätähän tarvitaan elämässä muutenkin. Kuorosta voi saada eväitä persoonan monipuoliseen kasvuun. Kansainvälisyyteenkin kuorotyö on ohjaamassa, eikä vähiten kielitaidon suhteen, jota laulunsanojen lisäksi ovat edistäneet 39 ulkomaille suuntautunutta matkaa.”

Tirilä sanoo ammentaneensa voimaa ja ideoita työhönsä itse musiikista. ”Musiikki on itsessään voimaannuttavaa. Pidän harmonioiden kanssa leikittelystä, milloin pianon ääressä, milloin kuoroharjoituksissa. Lasten ja nuorten laulun raikkaus ja ahkeruudella aikaan saatu soinnin puhtaus, vitaalisuus ja koskettavuus ovat aina uudelleen ja uudelleen suorastaan tervehdyttävä kokemus.”

Tirilä nostaa keskeiseen rooliin perheen – niin lapsuuskodin kuin oman puolison ja lapsen – tuen ja arvostuksen. Myös kuorolaisten vanhempien vankkumaton tuki ja ystäväverkon kannustukset ovat ylläpitäneet jaksamista.

”Olen itse nähnyt työni arvokkaana lasten, nuorten ja aikuistenkin hyvinvoinnin rakentamisessa. Olen kokenut olevani ei vaan opettaja ja tekninen kuoronjohtaja, vaan myös musiikki- ja kulttuurikasvattaja, pienenä osana jotain suurempaa. Se on myös ruokkinut ideoiden syntymistä ja niihin tarttumista.”

Tulevaisuudennäkymiä

Monien lapsi- ja nuorisokuorojen toimintaympäristö on muuttunut 2000-luvulla, ja kuorotoiminta onkin eri syistä johtuen hiipunut monella paikkakunnalla. Tirilän mukaan Oulaisissa kuorotoiminnan edellytykset ovat onneksi pysyneet aika hyvin kohdallaan. Tietenkin lasten ja nuorten harrastusten laajentunut kirjo näkyy sielläkin, ja kuorotoiminnan pärjäämisestä täytyy pitää erityistä huolta.

”Ikäluokat ovat pienenemässä ja yksilökeskeinen, joskus itsekäskin ajattelutapa leimaa elämäämme. Kuitenkin ilokseni olen huomaamassa, että kuorolaulu voi edelleen koskettaa ja sen harrastamisessa on sellaisia musiikillisen kokemisen ja persoonan kasvun mahdollisuuksia, joilla on paikkansa tänäkin aikana. Ja olisikohan juuri nyt kaiken tehokkuusajattelun ja hälinän keskellä tarvetta tuohon?”

Tirilältä on usein kysytty, miten nuorisokuorotyö jatkuu hänen jälkeensä Oulaisissa. Hän ei ole koskaan halunnut määritellä, jatkuuko se huonompana tai parempana, vaan että se jatkuu varmasti erilaisena.

”Oulaisten Nuorisokuoron ry:n yhdistystoiminta nykyisessä muodossa päättyy, ja totta kai kannamme huolta siitä, että lapset ja nuoret Oulaisissa laulavat ja soittavat yhteisöllisesti myös tulevaisuudessa.”

Oulaisissa kaksikin kanttoria on virittämässä lapsikuoron toiminnan kehittämistä, ja myös alakoulun tehostettu musiikinopetus jatkuu. Tirilä toivookin, että kaiken summana jossain vaiheessa nousee jälleen tavalla tai toisella myös uusi nuorisokuorobuumi, jonka voisi aloittaa ”puhtaalta pöydältä” senhetkisten toimijoiden näköisenä.

 

Oulaisten Nuorisokuoron elämä jatkuu kuitenkin välillisesti entisten nuorisokuorolaisten perustaman Naiskuoro Välkkeen toiminnassa. ”Välkkeen lähes 30 laulajasta kolmea lukuun ottamatta kaikki ovat entisiä nuorisokuorolaisia. He asuvat eri puolilla Suomea ja kokoontuvat kuukausittain tänne kotikaupunkiin viikonvaihdeleireille. Monet näistä naisista ovat laulaneet johdollani jopa lähes 30 vuotta. On voimaannuttavaa nähdä, että innostus kuorotoimintaan on säilynyt näin pitkään ja on myös muodostunut elämänikuinen ystävyysverkosto. Nytkin 50-vuotisjuhlakonserttiin on tulossa lähes 100 entistä kuorolaista laulamaan ja muistelemaan. Jatkan Välkkeen johdossa nuorisokuorotyön päätyttyäkin – kuinka pitkään, sitä määrittää tällä iällä myös terveys.”

Tirilä johtaa myös runsas vuosi sitten perustettua Seniorimieslaulajia, joka kokoontuu laulamaan parin viikon välein. ”Tämä toiminta on leppoisaa, terapeuttistakin niin minulle vetäjänä kuin uskoakseni myös laulajille.”

”Aika paljon vietän aikaa pianon ääressä. Eläkeiässä aikaa on tullut myös herkistyä säveltämään ja sovittamaan pieniä lauluja lähinnä kuoron käyttöön. Puolisoni kanssa mielellään myös käymme musiikkitapahtumissa. Niinpä nyt kesällä viivähdimme jälleen Kuhmon Kamarimusiikissa, ja Savonlinnassakin piti käydä kokemassa pari oopperaa. Lapsenlapsille pidetyt papan muskarit tai etänä toteutetut toivelauluhetket ovat olleet eläkeiän suola.”

Juttu julkaistu alunperin Sulasol-lehdessä 3/22.
Lehden verkkoversioita pääset lukemaan klikkaamalla tästä.