Sulasolin 100-vuotisliittokokous kutsui säveltäjä Juhani Komulaisen Sulasol ry:n kunniajäseneksi. Komulaisella ja Sulasolilla on pitkä yhteinen historia, joka alkoi sävellyskilpailusta ja jatkuu edelleen tiiviinä. Säveltäjänä Komulainen on monipuolinen ja laaja-alainen. Huhujen mukaan Komulaisen historiaan kuuluu myös pimeä vaihe osana bändiä pitkätukkaisena hippinä, mutta siitä emme saaneet todistusaineistoa. Keskitymme siis säveltämiseen sekä kuvataiteeseen, jolla myös on tärkeä paikka Komulaisen elämässä.

Kuka?
Soome helilooja, Wiiralti kogu omanik. Juhani, säveltäjä, jolla on tyylillisesti leveä horisontti ja jonka mielestä hyvä musiikki ei vaadi tiettyä koulukuntaa.

Reaktio kunniajäseneksi kutsumiseen?
Hämmästys oli sangen suuri, kun tulin aivan muissa asioissa Sulasolin toimistolle ja tilanne sai yllättävän käänteen. Olen otettu ja arvostan kunniajäsenyyttä suuresti, sillä Sulasolilla on ollut suuri vaikutus säveltäjänurallani.

Ensimmäinen muisto Sulasolista?
Ensimmäinen muistoni Sulasolista on osallistumiseni vuonna 1982 Piae Cantiones -sävellyskilpailuun. Muistan kilpailun hyvin ja siitä käynnistyi yhteinen matka Sulasolin kanssa.

Musiikin suhteen Komulainen on ennakkoluuloton eikä hänellä ole suosikkeja, jotka nousisivat ylitse muiden. Eri aikakausien eri teokset ovat kaikki vaikuttaneet omalla tavallaan. Ranskalaiset säveltäjät Debussy ja Ravel ovat lähellä sydäntä, sillä heidän sävelkielensä on impressionistinen. Sama tyyli vetää Komulaista puoleensa myös kuvataiteen puolella.

Miamista Rautavaaran oppiin

Musiikkiopinnot Komulainen aloitti Yhdysvalloissa, jossa hänen opettajinaan toimivat Clifton Williams (1923–1976) Miamin yliopistosta ja Dennis Kam (1942–2018). Suomessa Komulaista opetti Einojuhani Rautavaara (1928–2016).

– Opettajieni metodit poikkesivat paljon toisistaan. Esimerkiksi Williams ei halunnut, että oppilaat kuuntelisivat hänen omaa tuotantoansa. Emmehän me sellaista sitten kiellon jälkeen tehneet, Komulainen naurahtaa ja iskee silmää.

Jälkikäteen hän on ihan luvallisesti kuunnellut Williamsin teoksia paljonkin. Williamsin tuotanto oli perinteisempää verrattuna toisen yhdysvaltalaisopettajan Kamin modernistiseen tuotantoon. Päinvastoin kuin Williams, Rautavaara vei oppilaitaan joskus orkesterin harjoituksiin kuuntelemaan teoksiaan ja oppimaan kokemuksesta.

– Rautavaaraa arvostan opettajana suuresti. Hän avasi näköaloja moneen suuntaan.

Kaikki opettajat antoivat omalla tavallaan työkaluja säveltämiseen, ja Komulainen harmittelee, että opiskeluaikana ei pysty sisäistämään kaikkea. Vasta jälkikäteen ymmärtää, mitä kaikkea olikaan tarjolla. Erityisesti Komulainen arvostaa sitä, että opettaja löytää oppilaiden vahvuudet ja osaa vaatia eri ihmisiltä erilaisia asioita vahvuuksiin perustuen. Tämä taito löytyi Rautavaaralta.

Sukkulointia kaupunkien välillä

Edelleenkin Komulainen jakaa aikansa eri maiden välillä. Tärkeitä kaupunkeja hänelle ovat Helsingin lisäksi Tallinna ja Pariisi.

– Liikkuminen eri kaupunkien ja maiden välillä vaatii suunnitelmallista ajankäyttöä, mutta on suuri etuoikeus pystyä viettämään aikaa monessa eri maassa.

Pariisi on ollut Komulaiselle jo pitkään tärkeä paikka. Siellä hänellä on oma taiteilijaresidenssi, jonne menemiseen ei tarvitse hakea apurahoja tai kysyä lupaa keneltäkään muulta kuin itseltään. Hänen mukaansa Pariisissa on aivan omanlaisensa rytmi, ja mahdollisuuksien kirjo on ehtymätön. Siellä Komulainen säveltää eniten, mutta muissakin kaupungeissa syntyy musiikkia.

Tallinnaan Komulaista vetää kuvataide, jonka parissa hänellä kuluu paljon aikaa. Yksi Komulaisen lempitaiteilijoista on virolainen Eduard Wiiralt (1898–1954), johon ensikosketus tapahtui pianisti Lilian Semperin (1933–2007) ateljeessa Tallinnassa.

– Ateljeen seinällä oleva Wiiraltin tiikeri hämmästytti minua suuresti. Tiesin, että sellaisen haluan jonain päivänä itselleni. Myöhemmin iskin Pariisissa ollessani kultasuoneen, kun törmäsin huutokaupassa suureen kokoelmaan Wiiraltin töitä. He eivät tainneet tietää mitä möivät ja ostin niin monta kuin oli mahdollista.

Vuosien saatossa Komulaisen Wiiralt-kokoelma on vain kasvanut ja nykyisin siinä on yli 70 teosta. Näyttelyitäkin on järjestetty ympäri Eurooppaa 12 kertaa. Komulaisen mukaan virolainen käsityötaide ja kuvataide on korkealaatuista ja hän rohkaisee kaikkia tutustumaan niihin enemmän.

Säveltäminen

Komulaisen mielestä säveltämiseen on ”parempia ja vähemmän parempia” ympäristöjä, joilla jokaisella on omanlaisensa vaikutus työhön. Alitajunta vaikuttaa vahvasti hänen sävellystyöhönsä ja loppujen lopuksi voi vain arvailla, mistä inspiraatio on iskenyt ja mihin mieli on reagoinut. Komulainen ei halua kovin tarkasti jäsennellä sävellysprosessiaan sanoiksi, sillä oman toiminnan analysointi ja musiikin verbalisointi on hänestä haastavaa. Hänelle on tärkeintä löytää sujuva työrytmi.

– Musiikkini on tavallaan kaksijakoista. Se syntyy joko intuitiivisesti tai deduktiivisesti, tai näiden välimuotona. Intuitiivista sävellystapaa edustavat esimerkiksi teokseni Sade ja Vinternatten.

Komulainen haluaa painottaa, että intuitiivinen tapa ei kuitenkaan välttämättä tarkoita yksinkertaisuutta, vaikka teokset saattavat syntyä nopeastikin. Deduktiivinen tapa perustuu puolestaan johtopäätösten tekemiseen. Näistä esimerkkinä Komulainen mainitsee teoksensa Ballade for piano ja The Ides of March (tuuballe ja pianolle).

– Karkeasti jaoteltuina instrumentaaliteokset ovat deduktiivisia ja vokaaliteokset intuitiivisia.

 

Vaikka Komulainen säveltää vokaaliteokset useimmiten intuitiivisesti, hän toteaa, että Suomessa huippukuorot pystyvät tekemään mitä vain ja myös deduktiivisesti voi tehdä kuoromusiikkia. Vokaaliteoksissa on tietenkin muistettava pitää käytännöllisyys mielessä. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin myöntää, että on joskus tehnyt myös mahdottomia vokaaliteoksia. Yksi säveltämisen haasteita Komulaisen mielestä onkin pystyä tekemään toteutettavaa musiikkia.

– Kuorojen taso nousee jatkuvasti ja asiat, jotka ennen olivat liki mahdottomia, ovat nykyisin toteutettavissa, Komulainen iloitsee.

Vokaaliteosten tekstit löytyvät Komulaisen mukaan selailemalla suunnatonta määrää tekstejä, pääasiassa runoja. Tosin Komulaisen katalogiin mahtuu myös teos, jonka tekstinä on stafylokokin tieteellinen määritelmä italiaksi.

– Lukiessani tekstejä hahmotan nopeasti, mistä voisi syntyä sävellys. Pikaisten päätösten jälkeen saattaa tosin tulla vastaan yllätyksiä.

Komulaisen sävellystekstien kielivalikoimaan kuuluu suomen ja englannin lisäksi mm. ruotsi, ranska, latina ja italia. Hän kertoo, että aivan kuten sävellyspaikka, myös tekstin kieli vaikuttaa lopputulokseen. Puhutun kielen rytmit ja intonaatiot vaikuttavat sävelkulkuihin ja sävyihin.

Ei suosikkeja

Kuoroja ja kuoroteoksia on niin paljon, että Komulaisen mukaan on mahdotonta valita suosikkeja. Hän on kertoo olleensa siinä onnellisessa asemassa, että on saanut työskennellä kaikkien kuoromuotojen kanssa. Ne kaikki ovat luoneet hänelle unohtumattomia kokemuksia ja antanet paljon. Komulainen toivookin tasapuolista arvostusta kaikille kuoromuodoille, sillä jokaiselle on tarpeensa ja paikkansa.

– Erilaiset tilanteet, suuret kuorot ja pienet lauluryhmät muodostavat erilaisia tuloksia, jotka kaikki ovat olleet tärkeitä. Mielestäni on tärkeää tehdä myös musiikkia, johon ei tarvita ammattimaista otetta. Musiikin hienous on se, että kaikille löytyy oma tapansa nauttia musiikista.

Komulainen kokee olevansa etuoikeutettu myös siinä, että on saanut tehdä työtä niin laajasti erilaisten johtajien kanssa. Heiltä hän on oppinut paljon ja tutustunut erilaisiin kuoroihin. Esimerkiksi lauluyhtye Lumen Valo on kantaesittänyt useita Komulaisen teoksia ja musiikillinen vuorovaikutus on mahdollistanut säveltämisen ilman tavanomaisia teknisiä rajoituksia. Komulaisen mukaan tämä on kehittänyt hänen omaa ilmaisuaan säveltäjänä. Myös Tapani Tirilän kuorot ovat monipuolisesti esittäneet Komulaisen teoksia diskanttikuoroille.

– Kuorolle säveltäessä on tärkeää tutustua kuoroon kokonaisuutena. Tuntemalla kuoron tyylin, vahvuudet ja rajoitukset syntyy usein teos, joka saa sekä teoksen että kuoron loistamaan.

Sulasol yhdistää

Komulainen näkee Sulasolin toiminnassa paljon vahvuuksia. Saman katon alla oleva monimuotoinen järjestelmä, joka yhdistää toisiinsa kuorot, säveltäjät, sidosryhmät ja kaiken siitä väliltä, luo vahvan pohjan suomalaiselle kuoromusiikille. Pitkäjänteisesti tehdyn työn avulla Sulasol on pystynyt luomaan perspektiiviä myös omaan tekemiseensä. Verkostojenkaan merkitystä ei saa unohtaa.

– Ilman Sulasolin toimivia kansainvälisiä suhteita moni asia ja ajatus jäisi puolitiehen. Ennen kaikkea, moni suomalainen sävellys ei olisi löytänyt maailmalle, hän lisää.

 

Komulainen näkee tärkeänä myös sen, että Sulasolin toiminta kotimaassa on valtakunnallista eikä keskity vain yhteen paikkaan. Monimuotoisuus on hänen mielestään hyvästä ja edistää kuorolaulutaidetta parhaalla mahdollisella tavalla. Henkilökohtaisesti Sulasolilla on ollut Komulaisen säveltäjänuraan suuri merkitys.

– En voi kuvitella, että sävellystyöni olisi sellainen kuin se on ilman Sulasolia. Vuosien varrella Sulasolin toimisto on ollut minulle tärkeä paikka spontaaneihin kohtaamisiin ja ajatustenvaihtoon muiden alan ihmisten kanssa.

Hän kuitenkin haluaa muistuttaa, että mikään rakenne ei ole itsestäänselvyys ja on tärkeää pitää asioista huolta siten, että tulevaisuus on turvattu. Hänen mielestään on tärkeää pitää toiminta laajana ja valtakunnallisena, tehdä yhteistyötä, jotta asiat eivät mene päällekkäin tai jää huomaamatta.

– Tärkeintä on arvostaa omaa työtänsä ja tunnistaa sen arvo, Komulainen toteaa.

Samat haasteet koskevat Komulaisen mukaan kuoroja ympäri maailman. Olisi tärkeää osata tiedostaa kuorolaulun moninaiset kulttuuriset vaikutukset, joita on usein vaikea mitata numeroin ja rahallisella arvolla.

 

Tutustu Juhani Komulaisen teoksiin Sulasolin nuottikaupassa!

 

Juttu on ilmestynyt Sulasol 3/23 lehdessä. Koko lehden pääset lukemaan osoitteessa https://sulasol.fi/sulasol-lehti/nakoislehdet/