Sävelten markkinat

Suomen Kuoroliitto (myöhemmin Sulasol) julkaisi nuotteja mm. Suomen Musiikkilehden kansiliitteinä. Toivo Kuulan sekakuorosävellys Nuku julkaistiin kesäkuussa 1923.

Kustantaja auttaa säveltäjää nuottien julkaisemisessa, markkinoinnissa ja levityksessä. Kopioimalla nuotteja syöt sekä säveltäjän että kustantajan leipää.

Sulasolin kustannus- ja julkaisutoiminta alkoi jo vuonna 1922 perustetun Suomen Kuoroliiton siipien suojissa. Alkuvaiheen vahva henkilö alalla oli Heikki Klemetti, joka oli aikansa ehkäpä merkittävin kuorovaikuttaja sekä kuoronjohtajana, säveltäjänä ja sovittajana että kriitikkona ja musiikin julkaisijana, jopa kustantajana.

Moni ei varmaankaan tiedä sitä, että Sulasol julkaisu- ja kustannustoimintansa alkuvaiheissa julkaisi merkittävän määrän soitinmusiikkia jo 1920-luvulta alkaen, vaikka järjestömme nimi tuolloin olikin Suomen Kuoroliitto ja toiminta alkuvaiheessaan. Kaukonäköistä kustannustoimintaa ja moni-ilmeistä ajattelua siis. Tuon ajan julkaisut sisälsivät teoksia mm. sellaisilta säveltäjiltä kuin Bengt Carlson, Ilmari ja Väinö Hannikainen, Lauri Ikonen, Robert Kajanus, Heino Kaski, Uuno Klami, Axel von Kothen, Felix Krohn, Ernst Linko, Armas Maasalo, Leevi Madetoja, Erkki Melartin, Oskar Merikanto, Selim Palmgren, Juhani Pohjanmies ja Toivo Saarenpää. Onpa mukana myös itse Jean Sibelius sekä tietysti Heikki Klemetti. Ei mitään vähäpätöisiä musiikkinimiä!

Nykyinen Sulasolin kustannuskatalogi alkoi laajeta merkittävästi vuodesta 1988 alkaen, kun liiton historian ensimmäinen musiikkisihteeri palkattiin kehittämään ja edistämään nuottimyyntiä sekä julkaisu- ja kustannustoimintaa. Nykyään Sulasol on merkittävin suomalainen kuoromusiikin kustantaja, jonka edustamat säveltäjät ovat tunnettuja laajalti myös maamme rajojen ulkopuolella.

Kustantaja tukee säveltäjää

Musiikinkustannustoiminnan historia ulottuu ainakin englantilaiseen säveltäjään William Byrdiin (n.1540–1623), joka 1500-luvun jälkipuoliskolla alkoi julkaista ja levittää omia teoksiaan, mahdollisesti myös muiden.

Kustantajan rooli on aina ollut säveltäjää tukeva. Säveltäjä luovana taiteilijana tarvitsee aikaa ja mahdollisuuksia luovaan työhönsä ilman käytännön huolia. Kustantaja voi säveltäjän edustajana ottaa hoitaakseen nuottien tuotannon ja levityksen ja näin vapauttaa säveltäjän osasta huoliaan.

Solmimalla kustannussopimuksen kustantajasta tulee yksi teoksen oikeudenhaltijoista. Kustantajalla on siis yksinoikeus valmistaa sopimuksen alaisesta teoksesta kappaleita tai myöntää lupa tilapäisesti kolmannelle taholle. Kustantajalla on siis oikeus ja velvollisuus hoitaa teoksen levitystä ja edistää sen käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla ja täten lisätä säveltäjän (vokaaliteoksissa myös sanoittajan) tuloja ja siten osaltaan mahdollistaa tekijöiden luovan työn mahdollisuuksien jatkumista.

Uhkana sekä säveltäjien että kustantajien työlle on sävelteosten luvaton ja laiton kopiointi. Sen on tehnyt helpoksi paitsi kopiokoneiden yleistyminen, myös digitaalisen levittämisen helppous. Nimenomaan tuon helppouden myötä on helppo unohtaa, että tuolloin syyllistyy johonkin laittomaan.

Toisaalta voidaan ajatella, että miksi juuri substanssin osalta esimerkiksi kuoro on valmis syyllistymään laittomuuksiin. Miksi tekijöiltä ja kustantajilta varastetaan? Kuoronjohtajan (ja mahdollisten säestäjien tai solistien) palkkiosta, salivuokrista, kukista tai muista sekalaisista menoista ei tingitä, mutta säveltäjä, joka on usein joku kaukainen henkilö, on helppo unohtaa.

Sama koskee myös esitysten raportointia ja esityskorvausten maksamista Teostolle. Niiden laiminlyönti aiheuttaa taloudellisia menetyksiä säveltäjälle ja kustantajalle – ja osuu lopulta esittäjän omaksi vahingoksi. Totta kai moni kuoro ja esittäjistö hoitaa velvollisuudet hienosti ja oikein, mutta häkellyttävää on, että moni eturivin kuoroistamme vähät välittää näistä asioista, vaikka muuten haluavat antaa tekemisistään ammattimaisen kuvan.

Eiköhän hoideta asiat oikealle tolalle ja turvata kuoromusiikin säveltäminen, kustantaminen ja nuottien saatavuus (julkaisumuodosta riippumatta) jatkossakin!

Reijo Kekkonen

  • Hanki kuorolle lailliset nuotit, älä kopioi!
  • Muista tehdä konsertin jälkeen esitysraportti!

Kirjallisuutta:
Vesa Kurkela: Sävelten markkinat, suomalaisen musiikinkustannustoiminnan historia (Sulasol)