Matti Hyökki syntyi ammattimuusikkojen perheeseen: isä oli viulisti Helsingin kaupunginorkesterissa ja äiti pianisti, joten ura musiikin parissa oli jo pienestä pitäen selvä. Musiikki oli perheessä koko elämä, ja myös Hyökin sisarukset päätyivät muusikon uralle. Tätä perinnettä jatkavat myös Hyökin omat lapset.

Hyökin ensimmäisenä soittimena oli piano, ja hän tähtäsikin pianistin uralle, kunnes nivelreuma muutti suunnitelmat. Hyökki päätti opiskella Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla kanttori-urkuriksi: löytyiväthän uruista samat koskettimet, mutta voima tuli seinästä.

Osana opintoja oli myös kuoronjohtoa, joka ei aluksi herättänyt Hyökissä suurta intohimoa, mutta antoi pohjan myöhemmälle uralle.

Käännekohdaksi Hyökin elämässä osoittautui Helsingin Poliisilaulajien johtajana toimiminen, mihin Hyökki suostui työstä saatavan palkkion motivoimana. Vuonna 1976 Poliisilaulajat osallistui Hyökin johdolla Sulasolin Laulu- ja soittojuhlien yhteydessä Vaasassa järjestettyyn Heikki Klemetti -kilpailuun ja voitti B-sarjan.

Kilpailu oli monella tapaa tärkeä askel Hyökin uralla. Muita kuoroja kuuntelemalla laajeni ymmärrys siitä, mihin kaikkeen erilaisten kuorojen kanssa voi yltää. Rakkaus kuorolauluun oli syttynyt.

Myös Hyökki johtajana pantiin kilpailussa merkille, ja kun Ylioppilaskunnan Laulajat tarvitsi vuonna 1980 uutta johtajaa Heikki Peltolan lähtiessä jatko-opintojen pariin, otettiin Hyökkiin yhteyttä. Hän otti työn vastaan ja alun perin vuoden pesti kestikin kolmekymmentä vuotta. Toinen Hyökin pitkäaikaisista kuoroista, Laulu-Miehet, sai Hyökin johtajakseen vuonna 1998.

– Lupasin ystävälleni Juha Lappalaiselle, että tulen kuoroon johtajaksi sitten, kun Hannu Norjanen lopettaa. Kävi niin, että Norjanen aloitti syksyllä 1997 ja siirtyi muihin tehtäviin jo keväällä 1998. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin pitää lupaus ja hypätä johtajankorokkeelle. Siellä olen edelleen, Hyökki naurahtaa.

Laadukasta kuoromusiikkia Suomesta

Keskeinen Hyökin musiikillista työtä ohjaava asia kirkastui Wienissä kilpailumatkalla YL:n kanssa vuonna 1984.

– Paikallisessa musiikkikaupassa oli tarjolla kaikki Schubertin mieskuorolaulut painettuna ja levytettynä. Tajusin saman tien, mitä suomalaisista musiikkikaupoista puuttuu. Pitäähän nyt suomalaisten kuoromusiikin säveltäjien teokset olla samalla tavalla saatavilla, Hyökki muistelee.

Hän kertoo pohtineensa, että on tehtävä kaikki Sibeliukset, Palmgrenit, Kuulat, Madetojat, Rautavaarat ja Bergmanit – ainakin aluksi.

Hyökki kertoo, että tunnetuimpien nimien alle levittäytyy vielä verkosto säveltäjiä, joiden tuotannon haravoiminen on tuonut esiin paljon unohdettua tai vähemmälle huomiolle jäänyttä musiikkia.

Projektin Hyökki on nimennyt mieskuorolaulun kansallisgalleriaksi. Gallerian kokoamisesta on muodostunut hänelle koko muuta kuorotyötä kannatteleva cantus firmus. Laulu-Miesten kanssa projekti on jatkunut ja levyille on taltioitu muun muassa Eino Linnalan, Erkki Melartinin ja Erik Fordellin mieskuorolauluja.

– Säveltäjät ovat työnsä tehneet, ja minun vastuullani on ollut ottaa selvää, tutkia ja valikoida, kenen töissä on ainekset olla osana tätä kansallisgalleriaa. Parasta tässä projektissa on ollut se, että jokaiselta säveltäjältä on löytynyt jotakin uutta. Arkistoista löytyy valtavan hienoa musiikkia. Se antaa virtaa jatkaa säveltäjien ja teosten etsimistä, Hyökki iloitsee.

Teosten taltiointi levyttämällä on ollut Hyökille erityisen tärkeää, sillä silloin musiikki on helposti saatavilla kaikkien ymmärtämällä kielellä. Pelkkinä nuotteina musiikki on monien saavuttamattomissa.

Hyökki on iloinen siitä, että Suomessa on sävelletty ja sävelletään laadukasta kuoromusiikkia, joka haastaa kuoroja ja pakottaa kuorot myös kehittymään. Muutosta Hyökki on nähnyt siinä, että aiemmin säveltäjät kansallisromantikoista aina Einojuhani Rautavaaraan, Erik Bergmaniin, Joonas Kokkoseen ja Aulis Salliseen ovat kuoromusiikin säveltämisen ohella palvelleet myös muuta musiikillista elämää.

Tällaisia allround-säveltäjiä nuoremman polven säveltäjistä ovat mm. Mikko Heiniö, Jukka Linkola, Lotta Wennäkoski, Perttu Haapanen, Cecilia Damström, Uljas Pulkkis, Riikka Talvitie tai Outi Tarkiainen.

Lähes pelkästään yhtye- ja kuorolaulutaiteen luomiseen ovat keskittyneet tänä päivänä mm. Pekka Kostiainen, Jaakko Mäntyjärvi, Anna-Mari Kähärä, Jussi Chydenius, Juhani Komulainen, Jyrki Linjama, Mikko Sidoroff, Matthew Whittall ja Mia Makaroff.

– Säveltäjät kautta aikojen ovat luottaneet siihen, että kuorot pystyvät esittämään mitä vaativimpia teoksia, Hyökki iloitsee.

Kuoronjohtajia kouluttamassa

Vuonna 1982 Sibelius-Akatemiaan perustettiin kuoronjohdon lehtoraatti (vuodesta 2007 kuoronjohdon professuuri). Hyökki ajatteli, että paikan saisi joku jo talossa oleva, mutta Sibelius-Akatemian rehtori Veikko Helasvuo kehotti Hyökkiä hakemaan paikkaa. Niin hän tekikin ja sai paikan.

Siitä alkoi työ, joka kantaa edelleen hedelmää, vaikka Hyökki itse on jo jäänyt eläkkeelle professorin työstään. Opettaessaan Hyökki koki tärkeimmäksi tehtäväkseen ”voittaa sieluja”, saada opiskelijat kiinnostumaan kuoron johtamisesta, vaikka se ei ehkä olisikaan ollut heidän suunnitelmissaan etusijalla.

Hyökin mukaan on tärkeää löytää ne yksilöt, joilla on halu ja sisäinen palo tehdä taiteellista työtä kuoromusiikin parissa.

Inspiraatiota ja mallia koulutusohjelman luomiseen Hyökki kertoo ottaneensa soitinpuolelta ja muiden Euroopan maiden koulutusohjelmista. Koulutusohjelman rakenteissa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia, ja vaatimukset ovat pysyneet samoina näihin päiviin saakka.

– Olen ylpeä ja onnellinen siitä, että myös koulutusohjelman olennainen instrumentti, Sibelius-Akatemian vokaaliyhtye on saatu säilymään, vaikka välillä sen olemassaoloa on joutunut perustelemaan kovastikin, Hyökki kertoo.

Ennakkoluulottomuutta ja uteliaisuutta

Hyvä kuoronjohtaja on Hyökin mukaan ennakkoluuloton ja utelias. Hyökki kannustaakin kaikkia johtajia luottamaan itseensä ja olemaan rohkea. Myös teosten suhteen Hyökki kehottaa käymään välillä mukavuusalueen ulkopuolella.

Hyökin mukaan johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sytyttävyys ja tuo edellä mainittu palava halu. Halu johtaa intoon, joka parhaimmillaan tarttuu myös kuoroon. Välillä vakuuttaminen omista ideoista on kovaa työtä, mutta kärsivällisyys palkitaan, sen Hyökki on kokenut itsekin monta kertaa. Hän kannustaa kuoroja luottamaan johtajiensa ammattitaitoon ja visioihin.

– Kuoron hallituksen puheenjohtajan ja taiteellisen johtajan keskinäinen yhteisymmärrys on onnellisen kuoron tae, Hyökki toteaa.

Kuorolaisia Hyökki haluaa rohkaista panostamaan aikaa ja energiaa omaan tekemiseen. Vasta sitkeä työ, urheilumaailmasta tuttu ”tuhat toistoa” johtaa tekniseen osaamiseen. Ilman osaamista ei päästä taiteellisesti vaikuttavaan esitykseen. Työtä ei Hyökin mielestä saa pelätä, sillä lopputulos palkitsee aina.

Kuoro voi hyvin, kuorossa voi hyvin

Suomalaisen kuoroelämän erityispiirteenä Hyökki näkee vahvan harrastajapohjan. Sellaiseen hän ei ole törmännyt kovin monessa muussa maassa. Hän arvioi, että laaja harrastajakenttä ja musiikkioppilaitokset muodostavat tärkeän perustan koko kuorokentälle.

– Instrumenttiharrastus takaa hyvän laulajan ja musiikkioppilaitoskulttuurin ansiosta pohja tässä asiassa on vahva. Tosin hieman huolestuttaa musiikkioppilaitosten tulevaisuus kulttuuriin kohdistuvien leikkausten keskellä, Hyökki pohtii.

Hyökki on ilolla seurannut myös sitä, että kuorolaulun vaikutuksista on viime aikoina kiinnostuttu myös tutkimuksen puolella. Hyökin mukaan kuorolaulu kannattaakin nähdä sekä harrastuksena, johon kuorolaisten kannattaa itse panostaa, että suomalaisen kulttuurin ja suomalaisten hyvinvoinnin perustan osana.

Jonna Virtanen

Matti Hyökki on kuoronjohtaja, musiikin tohtori ja kuoronjohdon emeritusprofessori, joka viettää tänä vuonna 60-vuotistaiteilijajuhlavuottaan.

Hän on johtanut Helsingin Poliisilaulajia, Ylioppilaskunnan Laulajia, Akateemista Laulua, Suomen Kansallisoopperan kuoroa, Klemetti-Opiston Kamarikuoroa, Savonlinnan Oopperajuhlakuoroa ja Laulu-Miehiä. Hyökki on toiminut useissa kuorokilpailujen ja -katselmusten tuomaristoissa ja kouluttanut ympäri maailmaa. Hän on levyttänyt ahkerasti kuoromusiikkia ja saanut työstään kuorolaulun parissa useita kunnianosoituksia.

Vuonna 2022 Hyökki perusti Suomen Kulttuurirahastoon kuuluvan Matti Hyökki -kuoronjohtajarahaston, joka rahoittaa paitsi Suomen Mieskuoroliiton perustamaa Matti Hyökki -kuoronjohtajapalkintoa, myös muiden suomalaisten kuoronjohtaja- ja kuorokilpailujen tai -katselmuksien johtajapalkintoja. Rahaston tarkoituksena on myös rahoittaa ja tukea tallentavaa, tutkivaa, esittävää ja luovaa suomalaista kuorotaidetta sekä kuoronjohtajakoulutusta.

Artikkeli on alun perin julkaistu Sulasol 2/2026 lehdessä.