Kuoroharrastus on tärkeä osa elämää ja antaa tauon arjesta. Yhteisen päämäärän tavoittelu liittää ihmiset vahvasti toisiinsa. Tunne, kun erilaiset äänet soivat yhteen, on sanoinkuvaamaton. Iän myötä laulukunto saattaa heikentyä ja oman kehon ja äänen muuttuessa moni joutuukin jättämään rakkaan harrastuksensa.

Tutkimusten mukaan yhdessä laulaminen vähentää stressiä ja lisää mielihyvää. Laulajien sydämen sykkeet ja aivoaallot synkronoituvat keskenään. Se aktivoi aivoalueita monipuolisesti, ylläpitää ja parantaa muistin toimintaa, ennaltaehkäisee muistisairautta ja hidastaa jo alkaneen sairauden kehitystä. Musiikkiharrastus auttaa palautumaan arjen kuormituksesta.

Muistisairaus on monelle hankala asia, ja muistisairaista puhutaan usein vaikeuksia korostaen. Musiikin kautta ja sen äärellä muistisairas voi kuitenkin olla todella pystyvä, ja hänet on mahdollista nähdä onnistumisen kautta.

Monelle kuorolaiselle kuoro on toinen koti ja henkireikä arjessa. Entä jos kuoroharrastus loppuu terveyden vuoksi ennen aikojaan?

Kuntoutusta yhdessä laulaen

Terveysvaikutusten vuoksi erityisesti muistisairaat hyötyvät musiikkiharrastuksen jatkumisesta. Tavoitteellinen harrastaminen ylläpitää fyysisistä, sosiaalisista ja psyykkistä terveyttä.

Tampereella Minun ääneni -hankkeessa edistetään muistisairaiden kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Muistisairaan ääni jää yhteiskunnassa usein kuulematta. Hankkeen nimi, Minun ääneni, viittaakin jokaisen oman ja persoonallisen lauluäänen lisäksi kuulluksi tulemiseen.

Hanke levittää tietoa musiikin kuntouttavasta vaikutuksesta ja se pyrkii herättelemään eri tahoja asennemuutokseen, jotta musiikkia saataisiin sinne, missä sitä kipeimmin tarvittaisiin!

 

Taideyliopiston Arts Equal -hankkeen loppuraportissa todetaan, että taiteen ja taiteen opiskelun pariin hakeutuu ja valitaan ihmisiä, jotka täyttävät normaalin ihanteen. Näin ikäihmiset ja etenkin muistisairaat jäävät herkästi ulkopuolelle.

– Ikäihmisten roolin ajatellaan olevat lähinnä kulttuurin kuluttajina. Olisi tärkeää, että he voisivat olla kulttuurin tekijöinä itselleen sopivalla tavalla, hankepäällikkö Kaisa Tienvieri sanoo.

Hanke järjestää matalan kynnyksen kuntouttavaa musiikkitoimintaa muistisairaille ja kouluttaa muistisairaiden kanssa toimivia musiikin käyttämiseen muistisairaiden arjessa. Hanke julkaisi keväällä 2023 Musiikkia muistille -oppaan, jossa on tutkittua tietoa, kuntouttavan musiikkitoiminnan malli ja runsaasti musiikillisia tehtäviä. Oppaasta löytyy myös vinkkejä, miten käyttää musiikkia muistisairaan kanssa niin kotona kuin hoivan piirissäkin.

Kulttuurin tekijänä haasteista huolimatta

Minun ääneni -hanke sai alkunsa Arvokas vanhuus ARVA ry:n aktiivien ja professori Tarja Rautiainen-Keskustalon pohdinnasta, miten tavoitteellista musiikkitoimintaa saataisiin ikäihmisille. Hanketta kutsuttiin vetämään Kaisa Tienvieri, joka oli aiemmin ollut kehittämässä Parkinsonin tautia sairastaville tarjottavaa laulullista kuntoutusmenetelmää Tampereen yliopiston monitieteellisessä Kuuluva ääni -hankkeessa. Minun ääneni -hankkeessa musiikkitoimintaa suunnittelevat ja toteuttavat myös kuoronjohtajat Maija Halme ja Anna Arola sekä viestinnän ammattilainen Heidi Sirviö.

– Hankehakemusta tehdessä tiesimme, että sovelletulle harrastustoiminnalle on tarvetta, Tienvieri toteaa.

Asia on noussut esiin useasti hankkeen aikana musiikkiryhmäläisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Moni on lopettanut kuoroharrastuksen, koska ei jaksa enää seistä koko konserttia.

Kuoroharrastuksen loppumisen jälkeen yhteislaulutilaisuudet eivät täytä kaikkia toiveita. Kultaisen iän kuorot, joissa harrastus jatkuu tutun porukan kanssa tavoitteellisesti, mutta rauhallisempaan tahtiin, on oivallinen toimintamalli. Näiden rinnalle tarvitaan myös pedagogisesti suunniteltua, sovellettua, matalan kynnyksen musiikkitoimintaa.

Osallistujien mukaan räätälöidyt ryhmät, joissa musiikkia käytetään monipuolisesti hyvinvoinnin tukemiseen ja edistämiseen osallistujien toimintakyky huomioiden, avaavat uudenlaisia työmahdollisuuksia myös kuoronjohtajille ja yhteisötaiteilijoille. Minun ääneni -ryhmien osallistujat lähes poikkeuksetta haluaisivat jatkaa heille räätälöityä toimintaa.

Pienet teot, suuri vaikutus

Minun ääneni -hanke kannustaa kuoroja pohtimaan avoimesti yhdessä, millaisia joustoja voidaan tehdä toimintakyvyn muuttuessa ja milloin harrastusta ei voi enää jatkaa. Muistisairautta ei aina huomaa päällepäin sairauden alkuvaiheessa.

Kuoroissa voidaan edistää ainakin seuraavia asioita:

• Avoin ilmapiiri, jossa jokainen voi olla oma itsensä ja pyytää tarvittaessa apua.
• Esteettömät harjoitus- ja esiintymistilat.
• Mahdollisuus istua myös esiintyessä.
• Auttava käsi portaissa tai ovella.
• Riittävän suuret ja selkeät nuotit.
• Stemmakaverin apu nuottien järjestämisessä.
• Tuki digitaalisissa tilanteissa.

Monet kuorot vievät musiikin iloa hoivakoteihin. Hanketyöntekijä Anna Arola kannustaa kuoroja myös osallistamaan yleisöä yhteiseen lauluun. Jo yhden yhteislaulun laulattaminen voi nostaa mielialaa ja lisätä osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemusta. Vanhat kuorolaulajat saattavat laulaa myös omia stemmojaan tuttuihin lauluihin, jos tarkkaan kuuntelee, Arola lisää.

– Ylisukupolviset Minun ääneni -ryhmät ovat olleet menestys, kertoo lasten ja muistisairaiden yhteisiä ryhmiä ohjannut Maija Halme. – Kannustan erityisesti lapsikuoroja esiintymään ja musisoimaan ikäihmisille ja heidän kanssaan!

Muistisairailla ja ikäihmisillä tulisi olla arjessaan musiikkia helposti. Kuoroharrastajat voisivat lahjoittaa musiikillista osaamistaan esimerkiksi vapaaehtoistyössä ryhmä- tai ystävätoiminnassa.

– Jokainen meistä voi tehdä pieniä tekoja muistisairaiden arjen ja terveyden parantamiseksi. Laula tuttuja lauluja, auta laittamaan CD tai lempiradiokanava soimaan tai juttele musiikkimuistoista, Arola kannustaa.

https://minunaaneni.fi
https://www.artsequal.fi/fi/etusivu

Teksti ja kuvat
Minun ääneni -hanke

 

Juttu on ilmestynyt Sulasol 3/23 lehdessä. Koko lehden pääset lukemaan osoitteessa https://sulasol.fi/sulasol-lehti/nakoislehdet/