Vain muutaman kerran vuodessa kokoontuva projektikuoro ei muodostu osaksi tavallista arkea, vaan luo oman maailmansa, johon uppoudutaan aina tietyksi ajaksi. Harjoittelu on intensiivistä ja antoisaa, koska silloin ei tarvitse ajatella mitään muuta ja voi vain uppoutua olennaiseen. Ulkopuoliset häiriötekijät pystyy leirien aikana sulkemaan helpommin ulkopuolelle kuin lyhyissä viikkoharjoituksissa. Näin kertoivat KLONKin laulajat Hilkka Heikkilä, Kirsi Sinersaari, Sanna Elfving ja Kerttu Jukkala, joita haastattelimme juttua varten.

KLONKin, eli Klemetti-Opiston Naiskuoron perusti Jukka Kankainen vuonna 1983. Alkuperäinen idea oli kehittää ja edistää naiskuoromusiikkia ja tarjota kuoronjohtajille ja laulajille uutta ohjelmistoa. Kuoron ensimmäinen johtaja oli toimittaja ja kuoronjohtaja Lena von Bonsdorff. Vuodesta 1988 kuoroa on johtanut Marjukka Riihimäki. Klemetti-Opiston tuki oli alussa tärkeää, ja Oriveden isoilla leireillä oli hieno mahdollisuus löytää kuoron kumppaneiksi muita muusikoita ja äänenmuodostaja. Klemetti-Opisto antoi puitteet toimia, mutta kuoro on ollut alusta lähtien itsenäinen yhdistys. Yksi käännekohta kuoron historiassa oli Klemetti-Opiston sulautuminen muun Oriveden Opiston toiminnan kanssa Ahlmanin koulun säätiöön, mikä puolestaan johti koulutustoiminnan siirtymiseen Tampereelle.

Hetken aikaa ilmassa oli kysymyksiä siitä, miten toiminta jatkuu, mutta itsenäisenä yhdistyksenä KLONK ei lopulta kokenut vaikeuksia ja nykyisin kesäleiritkin ovat palanneet taas Oriveden Kampukselle. Tunnelma kampuksella on kesäisin edelleen erinomainen, vaikkakin erilainen kuin Klemetti-Opiston aikoina. Silloin Orivedellä soi kesällä kaikkialla. Paikalla oli laulajia ja orkestereita ja opistolle muodostui kesäisin suurempi yhteisö kuin nykyisin.

Kuorolaiset pyörittävät toimintaa

KLONKin hallinnossa ovat monen muun kuoron tapaan kuorolaiset itse. Erityispiirteenä KLONKilla on tavallisesta poikkeava vuosikello, mikä on otettava huomioon toiminnassa. KLONKin kausi alkaa toukokuussa ja vuosikokous pidetään kesäleirin aikaan kesäkuussa.

Kesäleirin lisäksi KLONK kokoontuu harjoitusviikonloppuihin kahdesti vuodessa kerran keväällä ja kerran syksyllä. Kesällä pyritään myös pitämään konsertti ja harjoitusviikonloppuina on ollut tapana käydä esiintymässä vanhainkodeissa, jos suinkin mahdollista. Orivesi toimii kuoron tukikohtana, mutta myös muualla on kokoonnutaan.

Laulajia eri puolelta Suomea

KLONKin laulajamäärä on vaihdellut vuosien varrella. Kuoron ollessa pienimmillään laulajia on ollut vain 11, mutta siitäkin kuoro elpyi eikä hiipunut kokonaan pois. Tällä hetkellä kirjoilla on 35 laulajaa. Läntisintä Suomea luukuun ottamatta koko maa on edustettuna. Yhtään alkuperäistä laulajaa von
Bonsdorffin ajalta ei enää ole mukana, mutta muutamat ovat olleet mukana yhtä pitkään kuin kuoron nykyinen johtaja Riihimäki.

KLONKiin laulajat ovat löytäneet eri reittejä pitkin. Ennen kuorossa oli tapana, että lopettaessaan piti etsiä itselleen korvaaja. Nykyisin laulajat löytyvät edelleen kuorolaisten omien kontaktien kautta tai konserttiyleisöstä ja -yhteistöistä. Suurena vetovoimana kuoron laulajat pitävät kuoron johtajaa Marjukka Riihimäkeä, joka on tärkeänä syynä myös siihen, että laulajat palaavat vuosi toisensa jälkeen. Toinen tärkeä vetovoimatekijä on yhteisö, joka tuntuu toiselta perheeltä. Leirien ja viikonloppujen aikana ollaan intensiivisesti yhdessä ja koetaan erilaisia tunteita.

Suuri osa laulajista laulaa muissakin kuoroissa ja KLONK on löytänyt paikkansa toisen kuoron rinnalla, koska halua laulaa on enemmän, mutta aikaa sitoutua kahteen viikoittain harjoittelevaan kuoroon ei ole. Projektikuorossa yhteisöllisyys on erilaista kuin viikoittain harjoittelevassa kuorossa, koska yhdessä ollaan ympäri vuorokauden. Vaikka kokoontumisia on harvemmin, ne ovat intensiivisiä ja antavat paljon.

Projektikuorossa prosessi poikkeaa totutusta

On myös mielenkiintoista vertailla kotikuoron ja projektikuoron erilaisia prosesseja. Osalla kotikuoro on laulajamäärältään pienempi, kun taas KLONKissa pääsee eri tavalla haastamaan itseään ja toteuttamaan erilaista ohjelmistoa suuremmassa joukossa. Projektikuorossa pitää löytää nopeasti yhteinen ääni ja ymmärtää se mitä haetaan. Haasteita luo esimerkiksi eri murteiden tavat ääntää vokaaleja. Yhteisen äänen hiomiseen meneekin alussa aina vähän aikaan, mutta aika nopeasti löytyy ’klonkkimainen’ tapa laulaa. Kuorolaisten mukaan Riihimäki on erinomainen luomaan mielikuvia yhteisen äänen löytämiseen.

Projektikuorossa oppimisprosessi etenee vauhdikkaammin kuin viikoittaisissa harjoituksissa ja toisaalta vanhatkin kappaleet tuntuvat tuoreilta, kun niitä ei ole hetkeen laulanut. Toisaalta tekeminen on niin intensiivistä, opitun prosessointiin jää vähemmän aikaa. Kuoron jäsenten on pystyttävä sitoutumaan toimintaan ja esimerkiksi kesästä on pystyttävä varaamaan monta päivää kesäleiriin. Koska leirejä on harvemmin, kaikki ovat myös hyvin motivoituneita laulamaan ja oppimaan.

KLONKin ohjelmisto syntyy kuoronjohtajan ja kuorolaisten vuoropuhelussa

Ohjelmisto muodostuu pitkälti Marjukka Riihimäen ja kuorolaisten vuoropuhelussa. Riihimäen kontaktit ovat laajat ja lisäksi hän käy tuomaroimassa kilpailuja maailmalle, joten hänellä on mahdollisuus löytää uusia ja haastavia teoksia kuorolle. Kuorolaisilta myös kysytään miltä mikäkin teos tuntuu tai pyydetään valitsemaan muutamasta vaihtoehdosta. Myös kuorolaisten omat ehdotukset ovat tervetulleita.

Riihimäen kontaktit ovat mahdollistaneet myös sen, että harjoituksissa on käynyt säveltäjiä kertomassa teoksesta. Laulajalle on huikeaa tietää se, miten säveltäjä on teoksensa tarkoittanut esitettävän. Näillä huomioilla teoksen saa helpommin säveltäjänsä näköiseksi.

 

Harjoitusperiodeilla tunteet saavat näkyä

Projektikuorossa yhteisö muodostuu eri tavalla kuin viikoittaisessa kuorossa. Tahti on nopeampi ja kaikki ovat motivoituneita: halu ja ilo tehdä musiikkia korostuu. Projektikuorossa tutustuu pakostikin muihin kuorolaisiin, koska yhdessä ollaan intensiivisesti. Klonkilaiset pohtivat, että tavallisen kuoron viikkoharjoituksiin voi joskus vain mennä, laulaa ja lähteä kotiin.

Tunneskaala leirien aikana on laaja, ja tunteet saavat näkyä sekä laulaessa että vapaa-ajalla. Leireillä saa myös laulaa aamusta iltaan eikä kukaan valita tai käske olemaan hiljaa. Eri-ikäisten kanssa laulamista arvostetaan myös paljon, varsinkin silloin kun oman kotikuoron jäsenet ovat iältään lähellä toisiaan.

Vaikka projektikuorossa laulaminen vaatii sitoutumista leireihin ja intensiivistä läsnäoloa, KLONKissa ymmärretään myös erilaiset elämäntilanteet. Leirille voi tulla vaikka vain osaksi aikaa tai ottaa esimerkiksi lapsen mukaan. Yhteisö saa palaamaan ja antaa paljon. Joskus pidemmän tauon jälkeen saattaa olla jännittävää palata, mutta kaikki toivotetaan ilolla tervetulleiksi takaisin.

 

Juttu on ilmestynyt Sulasol 3/23 lehdessä. Koko lehden pääset lukemaan osoitteessa https://sulasol.fi/sulasol-lehti/nakoislehdet/