Naiskuoro KYN:n taiteelliseen toimintaan on aina kuulunut sävellysten ja sovitusten tilaaminen. A cappella -sävellysten lisäksi teoksiin on usein liittynyt myös eri instrumentteja, jotka toimivat solistina, säestäjänä mutta myös osana kuoroa, sen yhtenä äänenä. Yksi KYN:n pitkäaikaisimmista säveltäjäkumppaneista on Jukka Linkola.

KYN julkaisi maaliskuun lopulla tuoreimman cd-levynsä Outo kantele, joka sisältää kaksi Jukka Linkolan kuoron tilauksesta säveltämää laulusarjaa: Outo kantele ja Loitsut. Vuonna 2010 sävelletty Outo kantele on seitsenosainen sarja kuorolle, harmonikalle ja jazzyhtyeelle. KYN levytti teoksen viisiosaisena Virtaan-levylle vuonna 2011. Tällä levyllä sarja kuullaan kokonaisuudessaan ja uudella orkestraatiolla: kuoro, harmonikka ja piano. Loitsut vuodelta 2013 on yhdeksänosainen a cappella -sarja naiskuorolle. Outo kantele -levyllä sarjaan on lisätty vibrafoni.

Jukka Linkolan ja KYN:n yhteistyö alkoi vuonna 1989, jolloin Kaija Viitasalo aloitti KYN:n taiteellisena johtajana. ”Halusin lähteä uudistamaan kuoron musiikillista linjaa ja kokeilla, miten jazzmusiikki taipuisi naiskuorolle. Emme halunneet tehdä varsinaisesti viihde- tai populaarimusiikkia, vaan jotain uutta. Olen aina pitänyt Jukka Linkolan jazzmusiikista ja ajattelin, että se voisi sopia kuorolle hyvin.” Kaija pyysi Jukkaa tekemään kuorosovituksen kappaleesta Lady Day. Jukka oli säveltänyt kappaleen Eija Ahvolle, joka osallistui sillä vuoden 1980 Euroviisukarsintoihin.

Tuohon aikaan ei ollut kuoroja, jotka olisivat keskittyneet jazzmusiikkiin, joten Jukan mielestä KYN teki historiaa. ”Olen oppinut tuntemaan, miten KYN tekee musiikkia ja mikä on kuoron vahvin alue. Kehitys on ollut ihan mieletöntä, jos ajatellaan vaikka Outo kantele -sarjan laulullista meininkiä ensimmäisen levytyksen ja tämän uuden levytyksen välillä. Rekisterit ovat parantuneet, äänien kvaliteetti on parantunut, tarkkuus on parantunut, artikulaatio on parantunut ja svengi on erinomainen – mitä kuoronjohtaja voi enempää vaatia! Muusikon pitääkin kehittyä jatkuvasti.”
Jukka ei näe kuorolle säveltämistä pohjimmiltaan erilaisena kuin soitinkokoonpanoille. ”Lauluääni on instrumentti, jolle kirjoittaessa pitää ottaa huomioon paljon fysiologisia asioita ja rajoitteita. Toisaalta ne pitäisi aina unohtaa, joten se on vähän kuin veitsenterällä olemista. En ole KYN:n tapauksessa yrittänytkään hakea lauluteknisiä äärilaitoja, eivätkä kappaleet ole mitenkään ylivaikeita. Mutta ehkä juttu on siinä, että ei ajattele säveltävänsä kuorolle ja rohkeasti käyttää monenlaisia ihmisäänellä toteutettuja elementtejä. Voidaan ajatella, että kyseessä on eräänlainen orkesteri sektioineen.”

Kaijan mielestä Jukan teosten rytmiikka ja harmonia ovat haastavia. Groove ja syke pitää löytyä kuoron sisältä. KYN:n musiikista on käytetty nimitystä ”etninen jazz”. Etnistä väriä ei ole kuitenkaan lähdetty hakemaan äänenmuodostuksesta. Jukka toteaakin, että hän ei halua lisätä kappaleisiin niekkuja tai muita etnomausteita silloin kun ne eivät ole tarpeellisia.

KYN:n laulaja ja tuottaja Susanna Kantelinen on kokenut, että Jukan musiikki on luontevasti kirjoitettu ja kappaleet on yksityiskohtien määrästä huolimatta helppo omaksua. “Jotkut laulajat ovat huomanneet, että heidän lapsensa ovat alkaneet toistaa äidin laulamia melodioita ja sanoja. Niissä on tietty kansanmusiikin henki, riimit jäävät mieleen ja siirtyvät sukupolvelta toiselle.”

Teksti luo rytmiä ja puhuttelee

KYN on tehnyt yhteistyötä myös Kirmo Lintisen kanssa lähes 30 vuotta. Kirmo on toiminut KYN:n luottopianistina sekä säveltänyt ja sovittanut KYN:lle. ”Kuorolle kirjoittamisessa laulun teksti antaa säveltäjälle musiikin rakenteeseen liittyviä tikapuita, jotka voivat ohjata keksimään asioita, joita ei instrumentaalimusiikissa tulisi ensimmäisenä miettineeksi. Tämä ei koske ainoastaan sanarytmiä, vaan myös tarinan rytmiä. Eri kielissä on myös erilainen rytmiikka.”

Myös Jukka Linkola tietää tekstin vaikutuksen sävellystyöhön: ”Pitää ottaa huomioon tekstin tuoma värimaailma: millä tasolla henkisesti liikutaan, onko kyseessä humoristinen, iloinen vai surullinen teos vai kenties näitä kaikkia, kuten Outo kantele -teksteissä, joissa on vähän kaikkea hersyvästä huumorista herkkään liikuttavuuteen.”

Outo kantele -sarjan tekstit ovat suomalaisen kansanrunouden säkeistä muokattuja. Jukka halusi tuoda kalevalaiseen maailmaan annoksen rohkeata kabareehenkeä ja voimakasta, jopa hieman teatterityyppistä ilmaisua sekä ripauksen jazzillista svengiä. ”Suomen muinaisen runokielen rytminen draivi on ollut minulle aina suuri inspiraation lähde. Kansanrunoutemme jykevät ja samalla leikillisesti muuntuvat säkeet ovat kulttuurimme suuri henkinen voimavara.”

Loitsujen tekstien taustalla on Michiganissa Lake Superiorin rannoilla asuneiden intiaaniheimojen lauluja ja loitsuja sekä samoja piirteitä sisältäviä vanhoja suomalaisia loitsuja. Jukka kokee, että sarjan viimeisen kappaleen Kiitoslaulun sanat ovat hieno esimerkki sukupolvien aikana kansan suussa kehittyneistä vanhoista riimeistä, jotka puhuttelevat myös tänään.

Outo kantele syntyi uudelleen

”Lähdimme hakemaan uutta musiikkia, jossa yhdistyisivät jazz ja omat suomalaiset juuremme”, Kaija kertoo Outo kantele -sarjan syntyvaiheista. ”Alun perin sarjan esityskokoonpano oli jazzyhtye, harmonikka ja kuoro, ja tälle kokoonpanolle syntyi viisiosainen sarja. Myöhemmin Jukka sävelsi kaksi uutta osaa, joissa soitinkokoonpano oli pienempi. Yhdessä pohdimme, millainen sointivärimaailma syntyisi, jos sarjassa olisi soittimina vain piano ja harmonikka. Outo kantele on yhden ihmisen tarina, mikä korostuu tällä kokoonpanolla. Teos kehittyy ja menee eteenpäin, kun tulkinta syvenee.”

”Minä en puuttunut kuoron päätökseen”, Jukka sanoo. ”Kirmo muokkasi piano-osuuksia uudelleen ja otti mukaan alun perin muille soittimille kirjoitettuja aineksia. Lopputuloksena syntyi sooloja ja fillailua sisältävää jazzpianismia. Soitto on levyllä niin luontevaa, että sitä kuunnellessa ei kaipaa saksofonisooloja, joiden yhdistäminen kuoron soundiin on haastava tehtävä. Johanna Juholan harmonikan herkkyys ja melodioiden laulavuus yhdistettynä Kirmon helmeilevään pianismiin toimii hyvin. Olen tavattoman tyytyväinen uuden version avaruuteen ja sointikuvan selkeyteen. Levyä kuunnellessa aivot kirkastuvat.”

Vibrafoni tuo loitsun hengen

Jukka sävelsi Loitsut a cappella -teokseksi. Sitten syntyi idea vibrafonin lisäämisestä teokseen. ”Ehdotus vibrafonista tuli kuin yhdestä suusta”, Jukka kertoo. ”Tavoitteena oli saada kappaleeseen lisäväriä. En kirjoittanut vibrafonille loppujen lopuksi kovin paljon nuotteja, vaan tarkoitus oli lähteä liikkeelle jazzmuusikkopohjalta.”

Ensimmäisen kerran osia Loitsuista esitettiin yhdessä vibrafonisti Panu Savolaisen kanssa KYN:n juhlakonsertissa vuonna 2016. ”Kokonaisuus on kehittynyt ajan kanssa, eikä aluksi osannut yhtään kuvitella, että lopputulos olisi jotain levynjulkistamiskonsertin tapaista. Minulla on teoksessa hyvin paljon vapauksia, ja hyvä niin – en osaa soittaa samaa juttua kahta kertaa, joten teos muuttuu joka kerta. Kokonaisuudessa on paljon liikkuvia osia, joten koskaan ei voi tietää, millainen versio milloinkin syntyy”, Panu kertoo.

Panulla on konsertissa edessään nuotit, mutta kyseessä on enemmänkin kartta, jonka avulla tietää missä mennään. ”Vaikka soitankin yleensä mielelläni ilman nuotteja, tässä kokonaisuudessa on hyvä olla jonkinlainen kartta. Täytyy sanoa, että ihailen kuoroa, joka vetää koko homman ulkoa!”

”Halusimme tehdä Loitsuista visuaalisen kokonaisuuden liikkeen ja valojen avulla. Ohjaajaksi pyysimme Janne Marja-ahon. Hänen ohjauksessaan kyse on tarinan kuvittamisesta liikekielen kautta, ei varsinaisesta kuorokoreografiasta”, Kaija sanoo. ”Parhaimmillaan liike tukee laulamista: koko kroppa laulaa, kun liikut.

Liikkeen yhdistäminen lauluun on Susanna Kantelisen mielestä sujunut hyvin. ”Ohjaaja Janne Marja-aho on itse tanssija mutta myös laulaja, ja hänen liikekielessään on vahva musiikkilähtöisyys. Hän ajattelee kokonaisuutta sekä laulajana että tanssijana.”

KYN esittää Loitsut ulkoa ja ilman johtajaa. ”Kuoro omaksuu oman stemmansa lisäksi myös teoksen harmonian ja muodon”, Kaija toteaa. “Levynjulkistamiskonserttien jälkeen laulajat kommentoivat, että olipa mielenkiintoista, kun Panu soittikin tällä kertaa näin. Panu innostaa kuoroa ja antaa impulsseja. Muusikoiden myötä kuoro syttyy liekkeihin.”

Jukka on kirjoittanut Loitsuihin vibrafonille kaksi soolovälisoittoa. ”Kirjoitin nuotit, ja sanoin Panulle, että tässä on yksi ajatus välisoittojen toteuttamisesta. Levylle Panu soitti ne varsin tarkasti nuottien mukaan. Muissa Loitsuissa Panu sai vapaudet improvisoida. Loitsut muuttui jatkuvasti ohjaajan ja liikkeen myötä, joten oli välttämätöntä, että Panu pystyi reagoimaan muutoksiin.”

Panu improvisoi Loitsuissa paljon, mutta improvisointi tarkoittaa tässä teoksessa jotain muuta kuin improvisointi jazzbändin riveissä. ”Me muusikot olemme solisteja kuoron rinnalla, mutta emme kuitenkaan soita solistisesti koko aikaa. Roolin monipuolisuus ja vaihtuvuus on aina kiva asia. Tässä teoksessa roolini on kovin erilainen kuin vaikkapa jazzpienyhtyeissä.”

Kuoro pistää kappaleen kuntoon

”Kuorolle säveltäminen on siitä palkitsevaa, että kuoro yleensä pistää kappaleen kuntoon ennen esitystä”, Kirmo sanoo. ”Tässä suhteessa kuoro vertautuu kamarimusiikkikokoonpanoihin. Orkesterithan harjoittelevat vain sen määrän, mikä niillä on aina tiedetty olevan, ja sillä ajalla on tultava toimeen. Kuoro taas harjoittelee niin kauan, että teos on kunnossa. Se on turvallinen esityskoneisto. Kuorot saattavat tykästyessään esittää kappaleen toiseenkin kertaan. Tämä on hieno asia, sillä minäkin olen moniin orkesterikappaleisiin käyttänyt runsaasti aikaa, ja niillä on ollut tasan yksi esitys”.

Ilmiö on tuttu myös Jukalle: ”Etenkin isoille orkestereille sävelletyt kappaleet usein vaan hautautuvat yhden esityksen jälkeen. En usko, että kaikki nämä kappaleet olisivat niin huonoja, että ne eivät ansaitsisi lisää esityksiä. Kuorot kykenevät tekemään niin paljon töitä, että kappale saadaan valmiiksi. Jos kuoro harjoittelee kappaletta puoli vuotta tai vuoden, varmaan se myös haluaa esittää sitä useammin kuin kerran.”

Kaija vahvistaa säveltäjien näkemykset: ”Kuorolla esitykset eivät tosiaankaan jää yhteen kertaan. Jo teosta tilattaessa keskustellaan säveltäjän kanssa kappaleen tyylistä ja tunnelmasta. Alusta lähtien on tarkoitus, että teos jää elämään. Outo kantele- ja Loitsut-sarjojen eri osat toimivat myös yksittäisinä kappaleina, mikä lisää niiden esityskertoja.

Yhteistyössä mukana säveltäjä, kuoro ja muusikot

Jukan mielestä on erittäin tärkeää, että säveltäjä tuntee instrumentin, jolle kirjoittaa. ”Alun perin olin kirjoittanut jotkut sarjojen osat korkeampaan sävellajiin, mutta kun tajusin, miten vahva kakkosaltto KYN:ssä on, päätin laskea sävellajeja ja hehkuttaa matalaa alttoa. Se toimii, kun kuorossa on materiaalia, joka pystyy sen toteuttamaan. Näin yhteistyön pitäisikin toimia. Tämä on suomalaisen musiikin eteenpäin viemistä parhaalla mahdollisella tavalla. Harvoin säveltäjät saavat tällaisia tilauksia. KYN:n panos säveltäjien työllistämiseen on ollut todella tärkeä.”

Kaija Viitasalo korostaa myös muusikoiden mukana olon merkitystä. ”Yhteistyö heidän kanssaan on kehittänyt kuoroa. Meillä on etuoikeus työskennellä taitavien muusikoiden kanssa, jotka kuuntelevat kuoroa ja haluavat olla rakentamassa yhteistä kokonaisuutta. Näin esitys on aina uusi. Tämä on hyvin voimaannuttavaa itselleni ja kuorolle. Kuoro on solisti, mutta sen rinnalla on muita solisteja. Näin syntyy vuoropuhelu, eivätkä muusikot jää pelkästään tukemaan kuoroa.”

Jukka myöntää yhteistyön antoisuuden: ”Yhteistyö KYN:n kanssa on ollut mielettömän ihana opintomatka tähän maailmaan. On koettu yhdessä löytämisen fiiliksiä ja on todettu, että joku homma pelaa. Itselläni on ollut joku ajatus, ja on hienoa nähdä, että se onkin onnistunut hyvin. En voi enempää toivoa, ja olen tämän jälkeen paljon kokeneempi. Kumpikin osapuoli on nähtävästi nauttinut yhteistyöstä.”
Jukka haluaa nostaa yhteistyön yhdeksi merkittäväksi tekijäksi KYN:n tuottajan Susanna Kantelisen. ”Harvoin olen missään organisaatiossa tavannut näin tehokasta ja toimeksi panevaa ihmistä kuin Susanna. Kuorohygienia toimii ja hän pystyy pitämään porukan näpeissään ja ihmiset tyytyväisinä.”

”Tuottajan merkitys kuoron kehittymisessä on ollut suuri”, Kaija myötäilee Jukan näkemystä. ”Meillä on saumaton yhteistyö Susannan kanssa. Tuottaja huolehtii kuoro-organisaation toimivuudesta ja suhteista yhteistyökumppaneihin. Se mahdollistaa kuoronjohtajan keskittymisen täysin taiteelliseen työhön”, Kaija toteaa.

KYN on tehnyt yhteistyötä Kirmo Lintisen kanssa niin kauan kuin Kaija on sitä johtanut. ”Olen säveltänyt KYN:lle puolitoista kappaletta ja nyt voisin uskaltautua tekemään lisää. Kuoro on kehittynyt valtavasti, ja olen nähnyt, mihin kuoro pystyy. Harvalla kuorolla on näin vahva oma profiili ohjelmistossa. KYN:n soundi on omansa, intonaatio on erilainen kuin muilla kuoroilla, soundi on suorempi ja kirkkaampi. KYN on ollut minulle pianistina merkittävä työnantaja ja on ollut hauskaa tehdä yhteistyötä.”

Myös Panu Savolainen on kokenut kuoron kanssa työskentelyn todella antoisaksi ja opettavaiseksi. ”Ennen kaikkea se on ollut minulle aivan uutta ja erilaista kuin työskentely jazzbändissä. Vibrafoni ei ole missään kokoonpanossa perusratkaisu, joten olen aina tykännyt hakeutua tilanteisiin, joissa oma soitto kuulostaa erilaiselta. Ympärilläni tapahtuvat asiat antavat inspiraatiota, ja olen erittäin iloinen siitä, millaiseksi oma roolini Loitsuissa on muotoutunut.”

Outo kantele -levynjulkistamiskonsertissa Helsingin konservatorion konserttisalissa itselleni suurin elämys oli Loitsujen äänimaailma: vibrafonin ja kuoron yhdistelmästä syntyi korvia hiveleviä sointeja. Myös Outo kantele helli kuulijaa pianon, harmonikan ja kuoron luomalla rikkaalla ja elävällä sointikudoksella. Kuorokin tuntui olevan hyvässä iskussa: stemmat soivat yhtenäisesti, mikä kuului etenkin unisonojaksoissa. Eikä Jukka turhaan kehunut KYN:in kakkosalttoa! Kuoro selvisi harmonisesti ja rytmisesti haastavista teoksista kuin leikiten, ja yhteistyö muusikoiden kanssa toimi upeasti. Konsertti oli visuaalisestikin hieno kokonaisuus.

Tervemenoa maailmalle

KYN on esittänyt paljon suomalaista musiikkia ja myös Linkolan teoksia kansainvälisissä tapahtumissa. Teosten esitykset on otettu suurella ilolla ja innolla vastaan. Vaikka kieltä ei ymmärretä, musiikki ja tarina ovat koskettaneet. Myös kuoron vahva esiintyminen on jättänyt kuulijoihin jäljen.

Sekä Jukka että Kaija toivovat, että Outo kantele ja Loitsut löytävät tiensä myös muiden kuorojen ohjelmistoon sekä Suomessa että ulkomailla. Sulasol julkaisee molempien teosten nuotit lähiaikoina. Kaija uskoo, että Loitsut, jota voi esittää a cappella -teoksena, löytää tiensä monien kuorojen ohjelmistoon. Outo kantele on haastavampi, koska piano- ja harmonikkaosuudet ovat vaativia. ”KYN:n kilpaillessa ja konsertoidessa viime vuonna Berliinissä teokset herättivät runsaasti kiinnostusta. Jukka Linkolan musiikki tunnetaan maailmalla. Yleisö reagoi aina, kun esitämme esimerkiksi Jukan The Joiku -kappaleen Primitive music -sarjasta.”

Jukalla on omakohtaisia kokemuksia nuottien leviämisestä Suomen ulkopuolelle. ”Olen itse ollut todistamassa, että Sulasolin nuoteista ollaan kiinnostuneita ulkomaisilla festivaaleilla. Olen nöyrän kiitollinen niin KYN:lle, muusikoille kuin Sulasolillekin, että teette tätä työtä aktiivisesti ja viitoitatte tietä muillekin.”

Ahti Viluksela
kuva Maarit Kytöharju