Kuoronjohtajien korkeakoulutus tarjoaa mahdollisuuden kuorokentälle nostaa taiteellista ja toiminnallista tasoaan. Johtajien ammattimaistuessa syntyy kuitenkin samalla myös uudenlaisia vaatimuksia palkanmaksukyvystä ja ammatinharjoittamisen edellytyksistä. Kuoronjohtaminen on monelle myös kutsumusammatti, mutta kuoronjohtaminen pitää silti nähdä työnä siinä missä muukin työ, ja ammattilaisen pitää saada työstään palkkaa. Tiukka kysymys onkin, kuka sen maksaa.

Näyttää selvältä, että yhteiskunnan ja työelämän murroksessa myös kuoromaailman on osattava uudistua. Menestyksekkäät ja viisaat käytänteet on säilytettävä, ja muutettava ne, joiden varassa ei tulevaisuudessa enää voi toimia. Monet kuorot ovat elinkaarensa loppuvaiheilla ja jos ne eivät kykene uudistumaan jäsenistöltään ja toiminnaltaan, ne kuolevat. Pitäisikin huomata tarve suunnanmuutokselle ajoissa ja nähdä, että muutokset ovat välttämättömiä elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Muutos voi olla myös hyvin innostavaa ja uuden alku. Nekin kuorot, jotka tällä hetkellä voivat hyvin, saattavat tarvita kipinää ja inspiraatiota, jotta myös tulevaisuus olisi valoisa. Ruususen uni ei kanna.

Kuoro-organisaatiot tarvitsevat myös apua ja ohjeita oman toimintansa kehittämiseen, sillä organisaatiomuutosten toteuttaminen ei ole yksinkertaista etenkään harrastajapohjaiselle yhdistykselle. Tähän tarjoaa marraskuussa julkaistu YAMK-opinnäytetyö ”Kuka maksaa kuorotaiteen? Ammattilaiskuoronjohtajien työnkuvan kartoitus ja uudistavan kehittämistyön toimintamalli” ehdotukseksi linjoja ja konkreettisia kaavioita, joita voi soveltaa sekä kuoron että kuoronjohtajan toimintaan. Ei ole toisen menestystä ilman toista, joten on tärkeää nähdä kokonaisuuden yhteinen suunta ja yhdessä etsiä uusia ratkaisuja. Vaikka työ käsittelikin ammattilaisjohtajuuden näkökulmasta alaa, ovat tulokset täysin sovellettavissa myös harrastajapohjaiselle toiminnalle.

Rahoitus, jäsenistö, asiakaskunta tai jokin muu konkreettinen asia saattaa olla juuri se alue, joka aiheuttaa huolta. Kehittääkseen omaa toimintaansa uudistavasti ja tulevaisuusorientoituneesti pitää tarkastella tiettyjä ydinosa-alueita nimenomaan omassa toiminnassaan. Näiden neljän teeman pohdinta ja erityisesti niiden pohjalta luodut strategiat käytännön toimintaan ovat väylä tehdä omasta toiminnasta sellaista, mitä ennen saatettiin pitää jopa ulottumattomissa olevana.

1. Brändin rakentaminen

Lähtökohtana on oman identiteetin tunnistaminen, ja se perustuu vahvuuksien, sisäisen motivaation ja tahtotilan ymmärtämiseen. Brändi ei ole vain ulkoista kuvaa, vaan se näkyy toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Sisäisen palonsa löytäminen johdattaa brändin lähteille. Mitä vahvemmin pystyy kuvaamaan oman missionsa eli syyn omalle toiminnalleen, sen selkeämpää brändiä voidaan rakentaa. Taustalla olevat syvemmät syyt ovat ne juuret, joista varsinainen toiminta kumpuaa.

Syy konsertointiin ei siis ole saada kuorolle rahaa, sillä itse asiassa raha on lopputulos eikä syy. Pitää etsiä se vilpitön ja perimmäinen syy, miksi oma toiminta on arvokasta ja merkityksellistä. Sen pohjalta voidaan luoda visio eli kuvaus toivotusta tulevaisuudesta. Voi myös kuvitella innostavan tulevaisuuskuvan ja pohtia, mitä pitäisi tapahtua, jotta se toteutuisi. Mitkä askeleet johtaisivat kohti tuota tavoitetilaa? Tulevaisuuden tietoinen suunnittelu ja määrittely ovat ratkaisevia, sillä tulevaisuus ei vain tapahdu. Se tehdään.

2. Viestinnän tehostaminen

Viestintä voi toimia tehokkaasti, kun ymmärretään selkeästi, mitä todella halutaan sanoa ja kenelle. Ydinviesti pitää olla pohdittuna ja se pitää toistaa johdonmukaisesti eri kanavilla. Viestintään liittyy vahvasti myös vaikuttamistyö. Kuorokentällä voisi pohtia enemmän argumentteja sille, miksi oma toiminta on tärkeää ja miksi sitä ei voi korvata jollain muulla. Miksi kuoromaailmassa tarvitaan sekä harrastaja- että ammattilaiskuoronjohtajia? Miksi vain iloa tuottava yhteislaulu ei riitä, vaan tarvitaan myös kuorotaidetta?

Markkinointi on viestintää, ja toisaalta brändi on viestintää. On ratkaistava, millaista kuvaa halutaan ilmentää ja kenelle sillä on merkitystä. Lähtökohtana tehokkaassa viestinnässä ei olekaan se, mitä omasta toiminnasta kerrotaan ja kuinka laadukasta toiminta on, vaan se, mitä me voimme antaa saajalle. On pohdittava, miksi yleisö haluaa tulla juuri tähän konserttiimme ja mitä sellaista hän tarvitsee, mitä meillä on tarjota.

3. Verkostojen hyödyntäminen

Kuoromaailmassa verkostojen hyödyntäminen ja yhteistyön käyttö voisivat olla inspiroivia keinoja, jos niille mietittäisiin uudenlaisia käytänteitä. Monelle yhdistykselle on edelleen vierasta esimerkiksi palkanmaksun lainmukainen hoitaminen, joten yhdistysten kannattaisi järjestää yhteiskoulutusta itselleen ja jakaa kustannuksia. Kuorot ja johtajat tarvitsisivatkin uudenlaista ajattelua yhteisen hyvän tavoittelusta.

Omien ideoiden jakaminen edellyttää luottamusta. Rahoituskanavien kertominen tai yrityskumppanuuksien taustojen avaaminen vaativat rohkeutta ja uskoa siihen, että oma toiminta paitsi kestää myös kehittyy, kun lisätään avoimuutta. Usein nykyään jo todetaan, että hyvien ideoiden keksiminen ei ole kovin vaikeaa. Olennaista on se, miten ne viedään käytäntöön. Verkostoissa olisi voimaa, jos löytyy uskallusta niiden varaan hypätä.

4. Substanssin tuotteistaminen

Elämyksellisyys ja tarinallisuus ovat tulevaisuudessa lisääntyvä osa myös kulttuuritoimintaa. Konseptien luominen on yksi tapa toteuttaa tätä. Teemat tai tunnistettavat ja toistuvat konserttielämyksen osa-alueet eivät tarkoita viihteellistämistä tai taiteen sivuuttamista. Tavoitteena pikemminkin pitäisi olla juuri se ydinosaamisen esilletulo, kun se osataan ilmaista ymmärrettävästi. Konserttien käytänteiden uudistaminen, mielikuvituksen käyttö uudenlaisessa markkinoinnissa ja etenkin markkinointiviestissä, ja vaikkapa oman asiantuntijuuden muuntaminen palveluksi voisivat olla ajatuksia herättäviä osa-alueita.

Uudistuminen vaatii toiminnan suunnittelua

Näky omasta toiminnasta nyt ja tulevaisuudessa johdattaa toimijan aina seuraavaan askeleeseen. On suunniteltava strategia, jonka avulla tulevaisuuden visio voidaan toteuttaa ja sen tavoitteet konkretisoida. Toiminta vaatii erilaisia suunnitelmia, joilla on yksityiskohtaisempia teemoja, kuten markkinointisuunnitelma tai jäsenistön rekrytointisuunnitelma. Jos visiossa lukee kuoron haluavan lisätä maakunnallista näkyvyyttään ja että se voidaan mitata myös konserttikävijäkyselyllä, pitää suunnitella, miten nämä ihmiset tavoitetaan. Taiteelliset tavoitteet visiossa tarvitsevat harjoitussuunnitelman, millä aikataululla taidot halutaan omaksua ja millaisilla harjoitusmetodeilla se on mahdollista.

Yksityiskohtaisuus ja käytännönläheisyys tekevät strategiasta hyödyllisemmän kuin suurpiirteinen ajatus. Strategiaan on hyvä liittää myös selkeitä toimenkuvia, vastuunkannon jakoa ja tiimiyttämistä. Visio ja strategia on hyvä liittää yhdistyksen toimintasuunnitelmaan. Nämä on kuitenkin pidettävä jatkuvasti esillä perustoiminnan yhteydessä, sillä yksityiskohtaisimmatkaan visiot ja strategiat eivät siirry itsestään käytäntöön.

Toiminnan aktiivisuus ja määrätietoisuus sekä sitä seuraava reflektointi on tärkeää sekä yksilön että yhteisön työssä. Vastuunotto itse omasta urastaan on ammattilaiselle merkittävä valinta, sillä etenemistä ei todennäköisesti tule tapahtumaan, jos jättäytyy passiiviseen tilaan. Sama koskee myös kuoroa organisaationa. Verkostot toimivat vuorovaikutteisesti ja niissä on oltava myös antavana, tarjoavana ja ehdottavana osapuolena. On mullistava ajatus ymmärtää voivansa itse olla se muutos, se aloittaja, se esikuva, jota kaipaa.

Sanna Kuusisto

Artikkeli on julkaistu Sulasol-lehdessä 1/2020

Lue lisää aiheesta: ”Kuka maksaa kuorotaiteen? Ammattilaiskuoronjohtajien työnkuvan kartoitus ja uudistavan kehittämistyön toimintamalli”

http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019113023524

Sanna Kuusisto on Satakunnassa aktiivisesti toimiva ammattilaiskuoronjohtaja, jolla on voimakas visio ja palo olla kehittämässä musiikkikulttuuria. Kuusisto on myös paljon käytetty kuorokentän kouluttaja ja asiantuntija. Hän pitääkin merkittävänä olla mukana uudistavassa kehitystyössä kulttuurialalla. Tällä hetkellä hän johtaa Porin Kamarikuoroa, Sataoopperan kuoroa, Luvian Mieskuoroa ja Rauman Kamarikuoroa. Kuusisto myös säveltää ja sovittaa erityisesti kuoromusiikkia, ja sävellystyöskentelyä ovat tukeneet muun muassa Museovirasto ja Suomen Kulttuurirahasto. Musiikkipedagogi YAMK -tutkinnon hän on suorittanut Tampereen ammattikorkeakoulussa pääaineenaan kuoronjohto mm. Kari Turusen ja Markus Yli-Jokipiin opetuksessa.