Perinteinen joulurauhan julistus Turun Vanhalla Suurtorilla, Brinkkalan talon luona, on kuulunut aaton puolenpäivän ohjelmaan ikimuistoisen ajan, poikkeuksina vain Isonvihan (1700-luvulla), Suomen sodan (1809), miliisilakon (1917) ja Talvisodan (1939) joulut. Tilaisuuden musiikkipuolikin on jo pitkään hoidettu Laivaston Soittokunnan sekä mieskuoron voimin.

Koronapandemian vuoksi asetelma muuttui jouluna 2020 yleisöttömäksi. Laulun Ystävien ja Turun NMKY:n Mieskuoro Naskalien joukoista koottu 16-jäseninen edustusryhmä kajautti lauluosuudet omalta paikaltaan soittokunnan vierestä kapellimestari, musiikkikomentajakapteeni Petri Junnan johdolla.

Yleisradio aloitti jo keskiajalta periytyneen joulurauhan julistuksen radioinnit vuonna 1935, ja koska kaupunki halusi kiinnittää huomiota esitysten kuuluvuuden osalta, pyydettiin Mieskuoro Laulun Ystäviä mukaan esilaulajiksi vuonna 1962. Myös Naskalit on kuulunut tapahtuman laulajavahvuuteen vuodesta 2018 alkaen.

Tradition hoito on kunniatehtävä

-Tästä on muodostunut kuorolle kunniatehtävä, johon on haluttu osallistua, niin vesisateessa kuin kovalla pakkasella. Tärkeää on tavata omat laulajaveljet ja näyttäytyä TV:n välityksellä tutuille ympäri maata. Televisioinnin tullessa mukaan vuonna 1983 ovat eturivin paikat olleet halutuimpia, LY:n historiikin kirjoittaja Herkko Rautakorpi kertoo.

Naskaleiden liityttyä joukkoon ovat kuorojen johtajat kantaneet vuorovuosina vastuun laulajajoukon tasaisuudesta sekä äänten että kuorojen jäsenten määrien suhteen. Erikoisolosuhteista johtuen joutui tällä kertaa vetovastuussa ollut Naskaleiden johtaja Tommi Saalas tekemään tiukan karsinnan, ja ottamaan mukaan alle kymmenen laulajaa kummastakin kuorosta.

Laulun Ystävien joukoissa joulurauhakuorossa laulaminen on voinut kasvaa jopa monikymmenvuotiseksi katkeamattomaksi perinteeksi, ja muiden muassa Pekka Saarela ja Hannu Honkasalmi ovat juhlistaneet joulun alkua Suurtorin estraadilla useasti; Honkasalmi vuodesta 1992, Saarela oman arvionsa mukaan ”jotain yli kolmisenkymmentä kertaa”. Naskaleiden riveissä joulurauhaputki on toistaiseksi pisimmilläänkin venynyt vasta kolmen vuoden mittaiseksi, mutta tradition ylläpitämiseen löytyy sieltäkin runsaasti haluja.

Laulun Ystävät on dokumentoinut joulurauhan julistuksen Joulurauhaa-äänitteellään, joka tehtiin Turun tuomiokirkossa vuonna 2003 Märt Krellin johdolla. Ensiksi levyltä kuullaan Turun tuomiokirkon kellonlyönnit ja silloisen kansliapäällikön Paavo Heinosen lukema joulurauhajulistus.

Pienet muutokset päivittävät perinnettä

Tilaisuuden virallisen osuuden kaava on pitkään ollut sama. Aluksi, tiettävästi vuodesta 1903 alkaen, on laulettu yhteislauluna virsi Jumala ompi linnamme, Tuomiokirkon kellon puolenpäivän lyöntien jälkeen kajahtaa fanfaari Marsalkan hopeatorvet, ja julistuksen jälkeen on vuorossa Maamme-laulu, joka luonnollisesti lisättiin kaavaan vasta Suomen itsenäistyessä. Molemmista yhteislauluista lauletaan ensimmäinen ja viimeinen säkeistö, ja vuodesta 1989 alkaen kansallislaulun ensimmäinen säkeistö on ollut mukana myös ruotsiksi. Lopuksi soittokunta esittää Porilaisten marssin, josta joskus on kovien pakkasten takia jätetty kertaukset pois.

-Ruotsinkielisen säkeistön lisääminen protokollaan aiheutti aikanaan kuorolaisten keskuudessa hämminkiä, ja moni laulaja varmisti alkuvuosina sen sanat erilaisin tavoin – ne piilotettiin hattuun tai kaverin kaulukseen. Niiltä ajoilta syntyikin sanonta:. ”Jos ei hatusta, niin sitten hartioilta” , Herkko Rautakorpi muistelee.

Nykyään kaikkiin laulettaviin kappaleisiin on sovellettu sääntöä, että niiden tulee mennä ”kuin vettä vaan”. Tiettävästi tämä ei ole koskaan ollut ongelma kenellekään. Yleisölle on jaeltu laulujen tekstilappuja paikalle saavuttaessa.

Tavaksi on myös tullut, että parisenkymmentä minuuttia ennen virallisen osuuden alkua ja Tuomiokirkon kellon lyöntejä kuoro virittää kymmentuhatpäisen yleisön joulun tunnelmaan laulamalla joululauluja, joista osa yhteislauluina soittokunnan kanssa. Tällä kertaa näin ei luonnollisestikaan tehty.

-Musiikin voima on vahva, ja laulajilla on asennetta. Vaikeinakin aikoina löytyy sitoutumishalua, vaikka monet hyvin valmistellut konsertit ovatkin peruuntuneet tai siirtyneet, Tommi Saalas arvioi Naskaleiden – ja epäilemättä myös LY:n – jäsenten tuntemuksia kriisin keskellä.

Poikkeustila ei muuttanut lähetyskaavaa

-Toivottavasti tällaiset järjestelyt jäävät ainutkertaisiksi, huokaili käytännön järjestelyistä huolehtinut Turun kaupungin suhdetoimintavastaava Sari Haavisto tyhjällä Suurtorilla televisiokameroiden viimeistellessä kuvauskulmiaan ja orkesterin ja kuoron valmistautuessa luvalla sanoen omituiseen keikkaan.

Yleisön pääsy torille oli estetty aidoin, joissa oli myös näkyvyyttä häiritsevä verhoilu. Porthanin puistoon, ravintola Pinellan terassille sekä Pietari Brahen patsaan ja Tuomiokirkon juurelle kokoontui kuitenkin silminnähtävästi yleisöä. Näiltä paikoilta saattoi nähdä Brinkkalan parvekkeen, mahdollisesti myös kuulla ainakin soitetun musiikin. Monelle turkulaiselle tilaisuuden näkeminen oli lopulta julistuksen kuulemista tärkeämpää – ja ohjelmanhan saattoi myös kuunnella suorana radiosta. Alueella päivystäneet poliisit eivät joutuneet etäisyyksiä valvoessaan toimiin.

Ohjelma eteni perinteisen kaavan mukaan sekuntitarkasti. Ainoana erona normaaliin televisiointiin oli, ettei kameroiden tällä kertaa tarvinnut ”lakaista” yleisömassaa ja yrittää rajata lähetyksestä pois banderolleja tai muita tarpeettoman persoonallisia ulostuloja.

Protokollapäällikkö Mika Akkanen luki julistuksen Brinkkalan parvekkeelta tavalliseen tapaan, mutta ilman äänentoistoa. Kehoitus ”hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään” saatettiin tällä kertaa ottaa tavanomaista kirjaimellisemminkin.

Virallisen osuuden jälkeen Akkaselle oli järjestetty yllätys. Hanoi Rocks-yhtyeessä aikanaan mainetta hankkinut, nykyään Turussa asuva muusikko Mike Monroe luki Akkaselle henkilökohtaisen joulurauhan julistuksen, kehoittaen häntä viettämään juhlaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Naskaleiden riemukas versio Nisse-polkasta kruunasi tämän yllätyksen.

Mikko-Oskari Koski